Kuvatodisteiden mukaan olen aloittanut juoksun jo vuosi sitten keväällä, pian Suokkiin muuton jälkeen. Totuus on ehkä kuitenkin lähempänä alkusyksyä. Innostuin touhusta ihan älyttömästi (kuten aina ja kaikesta), ja jolkottelin muutaman kilsan lenkkejä pitkin Suomenlinnan polkuja.
Juoksin kallioilla, nokkosten keskellä, sumussa, tuulessa ja kukkaispoluilla. Juoksin pitkin portaita ja telakkasiltoja, musat korvilla tai linnunlaulua kuunnellen – kunnes tuli lumi.
Koko talveen en juossut yhtään.
Ja sitten tuli kevät. Kevät ja hullut mutsit! Olen yksi heistä, mutsien kympin juoksijoista. Olen juossut kymmenen kilometriä kerran elämässäni. Yhden kerran, viime syksynä.
Nyt meillä on Esport Arena sponssaamassa kaksi juoksukoulua valmentajineen ja Pågen tarjoamassa kuitua polttoaineeksi. Raudankovia lihaksia käymme hierotuttamassa Organic Spirit -hoitolassa ja Llagrima d’Or kuohuviinillä täytetään Siggin treenipullot. Tena varmistaa, ettei kuohuvat lirahda trikoiden läpi. Ai luoja! :D Tämähän on ihan ammattimaista!
Tästä ja kaikesta muusta tulette kuulemaan vielä kyllästymiseen asti. En todellakaan tiedä millä vauhdilla tulen suoriutumaan kympistä, mutta maaliin aion päästä. Olen niin fiiliksissä, ettei harrastus loppunut syksyyn. Vielä kun lumet sulavat täältä saaristostakin, niin pääsee kuivin jaloin kotiin. Kyllä se tästä! Uusi elämä! Aijjaijjaijjaii!
Täydellisiä, inspiroivia kuvia. Hyvä Dorit, juoksusta ja kuvista!
Kiitos muru! Kuvat ovat kännykällä napsittuja, kesken lenkin pysähdyksiä. :)
Huh huh noita maisemia! Asut ilmeisesti satumaassa.
Niin asun. :)
Ihan maagisia kuvia! Oliko nää siis oikeasti kännykkäkamerasta?
Eiku ton puolentoista kilon järkkärin kanssa juoksen. :D
On ne ihan iPhonematskuu. Neliöt on Instagramist. Pusmus!
Nää on järkkärillä http://blogit.hs.fi/paikkaauringossa/2013/03/23/iltakavelylla/
Aivan ihania ja inspiroivia kuvia! Yhdyn tuohon aikaisempaan kommenttiin, taidat todella asua satumaassa. Ja inspiroiva oli postaus muutenkin. Olen itsekin yrittänyt herätellä talven jäljiltä uinuvaa juoksuharrastusta.
Tutustuin vasta blogiisi ja taidanpa jäädä tutustumaan vielä paremminkin :) Tsemppiä juoksuihin ja ihanaa kevättä!
Kiitos kivasta kommentistasi ja tervetuloa mukaan! Se on aina ilo. :)
Voi te onnelliset…teillä on tuo voimaa antava luonto vieressä!
Ja ei ihan tavallinen ympäristökään… (Pääsisinpä minäkin saarelle, tuskin vain vuokra-asuntoja on tarjolla ilman suhteita…? Pienintäkään tietoa? Jos löytyy, niin laitathaan meiliä, kiitos… Olen luotettava ihminen, jolle luonto on tärkeää.)
Suokki on kyllä ihana!
Hoitokunnalla oli juuri haku vuokra-asuntoihin ja saatiin monta uutta (lapsi)perhettä saareen. Seuraavasta hausta ei ole tietoa, ehkä vuoden – parin päästä.
Pingback: Juoksuaika | Paspartuu