Milo sai viime viikolla uuden pyörän. Potkupyöräilyn kehittämä tasapaino toimi polkimillakin, ja kaveri lähti ensi-istumalta liikenteeseen ilman apupyöriä.
Lähteminen suoritetaan vielä toistaiseksi tuettuna, mutta pysähtyä tyyppi jo osaa itse. Polkiessa piti tänään juosta vierellä ja pitää kiinni hupusta, muuten tuli hätä. Huvittavaa.
Käytiin heittelemässä kiviä lähirannassa. Kuvittelin istuvani kaikessa rauhassa kalliolla kirjaa lukien, mutta jo muutaman sivun jälkeen sain sulkea opuksen ja matka jatkui kohti uusia rantoja.
Kirjanmerkkinä toimi Berliinistä saatu käyntikortti, joka vei ajatukset hetkeksi Friedrichshainin kaduille. Eipä silläkään reissulla tullut montaa aukeamaa luettua..
Pariin päivään en ollut käynyt vilkuilemassa blogiasi ja heti kun taas kävin niin oli monen monta ihanaa postausta tuomassa hymyä! Blogisi on kyllä kiistatta yksi lemppareistani =)
Voi kuinka ihana kuulla, KIITOS!
Kuinka ollakaan, on jo pitänyt pitkään kysellä että voisitko tulla ottamaan meistä perhepotrettia (tai oikeammin otoksia joista välittyis sama fiilis – elävä, rakastettava, ihastuttava, hupsu – kuin pojistasi ja muistakin täällä blogissa). Onnistuuko kotikeikat? Asutaan Etu-Töölössä. Nuorimmasta kun ei ole vielä saatu mitään ”virallisia” kuvia ja ryökäle on jo pian 1,5-vuotias ;) Tää blogi on toiminut niin hyvänä portfoliona ettei jää paljon arvailujen varaan työn laatu (=mahtava)! Joten jos keikalle olis kalenterissa tilaa toukokuun aikana, niin kiva!
Taru
Hei Taru!
Voi todellakin otetaan teistä kuvia! Kotikeikat onnistuu ja tässä kuussa sopii hyvin! Palataan vaikka meilitse yksityiskohtiin! ;)