Kaikkialla on niin runsasta ja vihreää. Palstalla rehottaa, mansikoitakin on kypsynyt jo monta. Tökittiin toissapäivänä vielä muutama herne multaan, edelleen tuntuu että kesä on alussa. Koko päivän on ollut ihanan kuuma. Kotona ja työhuoneella pysyy silti sopiva viileys, sillä aurinko osuu vasta iltapäivällä ja illalla sisään. 

Istuttiin porukalla Valimon terassilla viettämässä muutamia lomanaloittajaisia ja yksiä läksiäisiä, lasten ruokinta hoitui siinä samalla. Kokkailut eivät ole tämänhetkistä lempipuuhaani, ulkoistaisin kokonaan, jos tili antaisi myöden. Itse voisin elää paahtoleivällä ja mansikoilla, mutta lapsille se ei taida riittää. Olen viime aikoina ammentanut pojista aivan hulluna energiaa. Niiden loma ei ole ahdistanut vielä kertaakaan, päinvastoin, kauhistelen kuukauden jo kuluneen. Ensi viikoksi lähden reissuun Espanjaan ja pojat pääsevät mammalle Turkuun. Baskimaalta palattuani suuntaan niiden seuraksi Kakskertaan, sillä siellä odottaa pieni pikkumökkiprojekti, jota en saa mielestäni.  Kuinka kivaa olikin tänään ripustaa kamera Milon kaulaan ja keikkua hetki pojan kuvattavana. Niin luontevaa ja hauskaa meillä molemmilla oli! On jo pitkään pitänyt antaa vanha järkkäri poikien käyttöön, laturin kun löytäisin vaan jostain. Olisi ihanaa jakaa kuvaamisen ilo ja olla itsekin joskus kohteena. Olla näkyvä.