Kirjoitin viimeeksi hiusjuttuja silloin, kun olin juuri menossa kampaajalle. Vilautin inspiraatiokuvani Markolle, joka tutki ja tsuumaili hetken, otti sakset esiin ja alkoi hommiin.

Väriä sävytettiin hiukan vaaleilla raidoilla, vaikka pääväri on edelleen omalta tuntuva tumma. Takatukasta kasvattelen ehkä sellaisen ysäritöyhtön, tai sitten en. Hmm, katsotaan. Lopputulos on jo nyt enemmän kuin mieleinen, jotenkin omin pitkään aikaan!

Aamuisin näytän pesästä pudonneelta tikanpojalta, mutta jo pelkällä vedellä saa suuren helpotuksen kaikkialle sojottaviin suortuviin. Päiväkodissa näkevät kyllä aina vain sen töyhtöhyypän.. Hihi.