Hups, hetken radiohiljaisuus.
Meille kuuluu hyvää, aurinko paistaa ja kaikki pennut kasvaa. Vapaapäivien aamut otetaan rennosti, paitsi se yksi jolloin on Milon uimakoulu ja juostaan koko perhe banaanit kädessä kahdeksan lauttaan. Suomenlinnan eskarit ovat saaneet loistavaa opetusta Mäkelänrinteen Sebastianilta, me olemme Eelin kanssa tsempanneet ja lähteneet joka perjantai uimakoululaisten mukana hallille. Mikä mahtavinta, molemmat pojat ovat oppineet uimaan! Eeli siinä sivussa, kun on vaan päässyt treenaamaan.
Viikot hurahtavat vauhdilla ja pidentyvät päivät antavat lisää puhtia eloon. Jopa niin paljon, että olen (taas vaihteeksi) aloittanut treenaamisen. Tästä ei voi vielä keulia sen enempää, sillä tunnen itseni ja hetkellisen innostumisen asioihin. Viimeeksi kun raportoin hommasta, pääsin tavoitteeni puoleen väliin. Toisaalta nyt tavoite ei ole enää sama, kiloilla ei ole väliä vaan ololla. Herkkuhetket ovat osa hyvää oloani, joten niistä en luovu kokonaan.
On parasta, kun arki tuntuu ihanalle. Kevät saa pääni sekaisin ja olon kevyeksi. Kamera heiluu olalla yhä useammin ihan muuten vaan ja koirien iltalenkillä kuuntelen musiikin sijaan linnunlaulua.
Näinä päivinä tulee täyteen kaksi vuotta Suomenlinnassa. Kuvakoostetta luvassa, tottakai.
Pisti silmään lukemanne kirja. Meiltäkin se löytyy – ihan utopistisia juttuja siis hyvällä tavalla :). Pitääkin kaivaa kirja esille ja lukea taas vaihteeksi meidänkin pojille!
Joo! Tatut ja Patut ovat ihan suosikkeja. :)