Se on äitiinsä tullut. Minä oon se tyyppi, joka pelastaa kastematoja asfaltilta ja rantakäärmeen poikasia turistien jaloista (kyllä, eilen pelastin!)
Tässä kulki muurahaisten polku. Ensin se ei meinannut päästä siitä millään yli, sitten se nappasi fillarin syliinsä ja astui ison harppauksen. Muurahaiset jatkoivat kulkuaan kuolematta ja Eeli oli onnellinen. Mun poika.
Voi liikutus. Mun poika oli pienenä samanlainen, mutta nyt sitä kiinnostaa kaikkien pieneliöiden listiminen :/
Nooh, eiköhän se siihen listimiseen mee muutaman vuoden kuluttua. Sit on tää kuva muistona. :D
suloista :3
On se :)
Voi herranduudelis miten sööttiä! Pieni mies – iso sydän.