Äitienpäivänä tuuli todellakin tarpeeksi. Kuopsuttelimme ensin hetken palstamultaa ja jatkoimme sieltä Kustaanmiekalle. Vuosittainen leijatapahtuma oli saanut täydellisen päivän osakseen ja porukkaa makoili vilteillä leijapidikkeidensä vieressä, värikkäiden kankaiden liitäessä taivaalla.
Oma ehdoton suosikkini tuo iso värikäs ja piikikäs, joka viilsi vaakatasossa kukkulan päällä.
Majakoissa on taikaa. Joskus haluan tehdä retken sellaiselle, jossa voi yöpyä. Söderskär olisi lähellä ja kuljetuskin Kauppatorilta. Tiedä vaikka ensi kesänä lähtisi. Mondon vanhasta artikkelista löytyy linkkejä, tiedot on tosin kolme vuotta vanhoja.
Näille minimajakoille pääsee onneksi helpommin. Voi hetken hengitellä meri-ilmaa ja häipyä hymyillen. 
Nautin poikien leikeistä vähintään yhtä paljon kuin ne itse, vaikka vaan seuraan perässä ja tuijotan. Mielikuvituksen määrä on ihailtavaa, on turha lähteä selittämään mitään tosiasioita kesken leikin. Rantaan ajautunut vaahto on ninjojen merivaahtoa, ohi ajavat laivat eivät liity siihen mitenkään..
Työkalut löytyvät luonnosta ja ketteryys kehittyy rantakivikolla. Koitan olla varoittelematta turhaan, pysyn pienen välimatkan päässä ja tarkkailen. Maailma ei kaadu siihen jos kengät kastuu, eikä edes kastunut.
Keväällä täällä on ihan parasta. Luonto heräilee eloon ja alkaa olla lämmin. Suurin ihmismassa saapuu vasta helteillä, joten rannoilla saa olla aika itsekseen.
Ja ihan kaikkein mieluiten olen kyllä näiden tyyppien matkassa.
