Tästä se kaikki lähti. Pienestä, 2,8 kiloisesta rääpäleestä. Manboy oli juuri lähdössä Euroopan-kiertueelle lämmittelemään Placeboa, lautta olisi lähtenyt samana päivänä. Toni vaihtoi lautan lentokoneeseen, sai vuorokauden lisäaikaa ja pääsi kokemaan poikansa syntymän. Yön vietimme jo kaksin, toisiamme ihmetellen. Marita ja Hannu tuurasivat vierailuaikoina vanhinta sisarustaan. Euroopassa tuhannet kädet taputtivat rumpalin vastasyntyneelle vauvalle.

Kolme viikkoa Milon syntymästä, muutimme Viiskulmasta Espooseen. Ensimmäiset synttärit juhlittiin pihalla kavereiden seurassa. Milo oli vuoden aikana kasvanut rääpäleestä juoksevaksi pikkupojaksi ja minun mahassani  kasvoi jo pikkusisarus.

Kaksivuotiaana se puhua pulputti, rakasti kirjaimia ja liikkumista. Pikkuveli oli syntynyt edellisenä talvena ja Milo oli parasta mitä veli tiesi!

Kolmen vanhana se fillaroi kuin tuulispää, parkkeerasi autoja tarkkana kuin porkkana ja kiipeili taitavasti kuin apinanpoikanen.

Neljännet synttärit vietettiin kimpassa naapurin Tuomaksen kanssa. Piha oli täynnä iloisia ja sokerisekoilevia lapsia.

Tänään se on viisi. Osaa lukea, laskea ja pyöräillä. On herkkä, ajattelevainen ja maailman ihanin. Rakastaa vaaleanpunaista ja kaikkia kauniita asioita.

Lauantaina juhlimme synttäreitä uudessa kodissamme, kiitos kaikille mukana olleille, teitte päivästä mahtavan! ❤

Viimeisistä kuvista kiitos Pyrylle!