Kirsikkapuun alla

Pihamme ei ole kovinkaan suuri, mutta rakastan sitä päivä päivältä enemmän ja enemmän. Olen kyykkinyt ja kitkenyt rikkaruohoja, ripustanut pyykit ulos kuivumaan ja istuttanut yrttejä ruukkuihin. Iltaisin olen monesti vaan seissyt oven raossa ja tuijottanut. Kuunnellut linnunlaulua ja haistellut illan tuoksua..

Piha on edelleen aika villinä rehottava, mutta jotenkin pidän siitäkin. Tämän hetken kaunistus on valkoisena kukkiva kirsikkapuu. Meidän lisäksemme myös mehiläiset pitävät siitä.

Jopolla rantsuun

Milo sai  viime viikolla uuden pyörän. Potkupyöräilyn kehittämä tasapaino toimi polkimillakin, ja kaveri lähti ensi-istumalta liikenteeseen ilman apupyöriä.

Lähteminen suoritetaan vielä toistaiseksi tuettuna, mutta pysähtyä tyyppi jo osaa itse. Polkiessa piti tänään juosta vierellä ja pitää kiinni hupusta, muuten tuli hätä. Huvittavaa.


Käytiin heittelemässä kiviä lähirannassa. Kuvittelin istuvani kaikessa rauhassa kalliolla kirjaa lukien, mutta jo muutaman sivun jälkeen sain sulkea opuksen ja matka jatkui kohti uusia rantoja.

Kirjanmerkkinä toimi Berliinistä saatu käyntikortti, joka vei ajatukset hetkeksi Friedrichshainin kaduille. Eipä silläkään reissulla tullut montaa aukeamaa luettua..