Aihearkisto: Perhe

Äidin kanssa

,

Se on ihana tyyppi. Maanantaina se soitti töistä ja kysyi saako tulla meille yökylään seuraavana päivänä, kun on niin ikävä. Tietysti sai, mekin jo kaivattiin!

Se oli käynyt laittamassa permiksen kampaajakoulussa ja oli kuin sähköiskun saanut. Hyvä se oli, sähäkkä.

Äiti auttoi kotitöissä ja vietti aikaa poikien kanssa. Töitteni lomassa me tehtiin pitkä kävelylenkki saarten ympäri ja fiilisteltiin tätä paikkaa.

Tänään se lähti taas Turkuun, mutta palaa jo ensi viikolla. Silloin se nappaakin pojat mukaansa, ja me pidämme kotibileet. Hauskaa!

Neljäs kesäkuuta

,

Tästä se kaikki lähti. Pienestä, 2,8 kiloisesta rääpäleestä. Manboy oli juuri lähdössä Euroopan-kiertueelle lämmittelemään Placeboa, lautta olisi lähtenyt samana päivänä. Toni vaihtoi lautan lentokoneeseen, sai vuorokauden lisäaikaa ja pääsi kokemaan poikansa syntymän. Yön vietimme jo kaksin, toisiamme ihmetellen. Marita ja Hannu tuurasivat vierailuaikoina vanhinta sisarustaan. Euroopassa tuhannet kädet taputtivat rumpalin vastasyntyneelle vauvalle.

Kolme viikkoa Milon syntymästä, muutimme Viiskulmasta Espooseen. Ensimmäiset synttärit juhlittiin pihalla kavereiden seurassa. Milo oli vuoden aikana kasvanut rääpäleestä juoksevaksi pikkupojaksi ja minun mahassani  kasvoi jo pikkusisarus.

Kaksivuotiaana se puhua pulputti, rakasti kirjaimia ja liikkumista. Pikkuveli oli syntynyt edellisenä talvena ja Milo oli parasta mitä veli tiesi!

Kolmen vanhana se fillaroi kuin tuulispää, parkkeerasi autoja tarkkana kuin porkkana ja kiipeili taitavasti kuin apinanpoikanen.

Neljännet synttärit vietettiin kimpassa naapurin Tuomaksen kanssa. Piha oli täynnä iloisia ja sokerisekoilevia lapsia.

Tänään se on viisi. Osaa lukea, laskea ja pyöräillä. On herkkä, ajattelevainen ja maailman ihanin. Rakastaa vaaleanpunaista ja kaikkia kauniita asioita.

Lauantaina juhlimme synttäreitä uudessa kodissamme, kiitos kaikille mukana olleille, teitte päivästä mahtavan! ❤

Viimeisistä kuvista kiitos Pyrylle!

Kirsikkapuun alla

,

Pihamme ei ole kovinkaan suuri, mutta rakastan sitä päivä päivältä enemmän ja enemmän. Olen kyykkinyt ja kitkenyt rikkaruohoja, ripustanut pyykit ulos kuivumaan ja istuttanut yrttejä ruukkuihin. Iltaisin olen monesti vaan seissyt oven raossa ja tuijottanut. Kuunnellut linnunlaulua ja haistellut illan tuoksua..

Piha on edelleen aika villinä rehottava, mutta jotenkin pidän siitäkin. Tämän hetken kaunistus on valkoisena kukkiva kirsikkapuu. Meidän lisäksemme myös mehiläiset pitävät siitä.