Tahaton tauko, ihana ja vähän kamala kiire. Olen kuvannut ja käsitellyt, kuvannut ja käsitellyt pikana. Kuvannut vaikka kuinka paljon, kivoja juttuja. Tilannut jopa paperikuviakin! Sitten ahdistunut, kun aika ei muka riitä, vaikka kaikilla muilla se riittää. Olenko sittenkin vaan saakelin saamaton? Pitäisi pystyä paremmin ja nopeammin, kun niin paljon on hoitamatta. Kuukaudet vaihtuu, mutta muistilistalla keikkuu vieläkin vanhoja keskeneräisiä hommia, jotka ovat kiltteydellään jääneet vaativimpien jalkoihin.
Koti on yksi iso räjähdys. Eteisessä lojuu kesä- ja talvikengät sikin sokin. Uusiakin pitäisi hommata, kun yksien jalat kasvavat. Pitäis ja pitäis, sanoi yksi ystäväni.
On päiviä ja iltoja, kun päästän muka irti, hengailen ja vietän aikaa rennosti. Mutta takaraivossa hakkaa asiat, jotka pitäisi tehdä. Liika kolina saa aikaan vain turtumisen ja kykenemättömyyden tarttua yhteenkään asiaan. Lopulta sitä vain tuijottaa puhelintaan ja selaa Snapchattia. Realismia ruudun takaa. Sitä minäkin sinne tuuppaan.
Snapchat –> doritsal
