Kuume kaatoi pienimmän petiin. Olemme viettäneet kolme päivää liikkumatta juuri mihinkään, olen siirrellyt palavereja eteenpäin ja keskittynyt treenaamaan sydänkuvioita kahviin.
Valo tulvii jo ikkunoista sisälle ja Siwasta saa tulppaaneja. Koiralenkeillä aurinko lämmittää kasvoja, tarttuu tummiin vaatteisiin ja kuiskailee keväästä.
Lupasin palata aiheeseen iglu – NO TÄSSÄ SE NYT ON! Lumileikit eivät todellakaan ole vain lasten leikkiä, nämä kaverit rakensivat kahdeksan hengen iglun ohjeella ja työkalulla, ja vähintään toinen heistä on arkkitehti.
Voin sanoa, että upea tuli! Ehdin paikalle ennen viimeistä kerrosta ja sain kokea pienen hämmentävän hetken selälläni iglun pohjalla, miljoona tuikkivaa tähteä kattona.
Seuraavana päivänä kaikki kerrokset olivat jo paikoillaan ja koululaiset käyttivät iglua pukkarina luistinten vaihtoon. Mekin vaihdoimme vielä illalla terät alle ja pyörähdimme muutaman piruetin.
Kivaa, kun tästä talvesta tulikin kunnon talvi, eikä musta loppuvuosi vaihtunut suoraan kevääksi (johon olin jo lähes valmistautunut). Lunta on tuprutellut taivaan täydeltä ja ulkona voi oikeasti tehdä asioita. Pulkkamäki on täynnä nauravia lapsia, avantoon laskeudutaan kuin ruumisarkkuun (tästä lisää myöhemmin) ja luistinkentän laidalla on IGLU (!!!).
Välillä on silti ihana vain tuijottaa hiutaleiden halkomaa ilmaa, olla oman kodin lämmössä ja keittää kaksi kuppia kaakaota. Ikkunasta näkyvään maisemaan ei siihenkään taida kyllästyä koskaan. 