Ilmassa tuoksuu jo syksy.
Sade syksyllä on täysin eri asia, kuin sade kesällä. Kesällä riisutaan vaatteet ja juostaan pitkin pihaa, syksyllä keitetään kuumat kaakaot ja kuunnellaan ropinaa avonaisesta ikkunasta.
Vielä muutama päivä oleilua. Torstaiksi pitää harjata hiukset, ostaa reppu ja pakata penaali. Ollaan jännän äärellä.
Yhteistyössä Moi
Kappas, vaikka säät suosivat vielä ihanasti, alkaa lomat olla lusittu. Poikien koulu starttaa reilun viikon päästä ja arjen haasteet nousevat pintaan. Suomenlinnassa on oma pieni ala-aste aivan kotimme lähistöllä, jonne pienempikin pörröpää nyt suuntaa. Päiväkoti- ja eskariajat ovat historiaa ja tilalla on kohta kaksi koululaista!
Vaikka koulu onkin aivan vieressä, eikä matkalla joudu kohtaamaan suuria vaaroja, on molemmilla pojilla jo puhelimet käytössään. Lapset liikkuvat melko vapaasti omalla saarellamme, mutta sillan yli ei lähdetä ilman soittoa. Koulun jälkeenkin haluan puhelun, jos kaverit kiinnostavat kotia enemmän, eikä ole ihan yhteen kertaan jäänyt kun itse joudun soittelemaan perään.. Toistaiseksi poikien liittymät ovat sisältäneet vain puheaikaa ja perinteisiä tekstareita, mutta vähitellen netti taitaa tulla ajankohtaiseksi myös kotiverkon ulkopuolella. Pokemoneja lymyilee ympäri Suomenlinnaa, enkä todellakaan aio luovuttaa omaa puhelintani metsästykseen.
Moi on uusi kotimainen matkapuhelinoperaattori, joka sisältää yhden simmin sijaan monta. Koko perheen liittymät saa siis samaan tiliin, jossa jokaisella toki omat numerot, mutta vain yksi yhteinen hallintapaikka ja yksi yhteinen lasku. Peruspaketissa tulee kolme sim-korttia ja 12 gigaa jaettavaa dataa 18 euron kuukausihintaan. Tämän lisäksi puheluista ja tekstareista laskutetaan käytön tai puhepaketin mukaan, mutta kaikki käyttö voidaan kätevästi jakaa jokaisen liittymäsopimukseen kuuluvan sim-kortin välillä. Simmejä saa tarpeen mukaan myös lisää, yksi lisäkortti kustantaa 6 euroa kuukaudessa.
Otetaan esimerkki: Minä ja pojat tilaamme Moilta liittymän. Jokaiseen puhelimeen tungetaan oma kortti, joita minä yksinvaltiaana hallitsen (ja maksan). Jos haluaisimme jahdata Pokemoneja myös pädillä, tai hallita jotain mitä lie muuta sim-kortteja syövää laitetta, tilaisimme jokaiseen laitteeseen oman kortin. Liittymän puhelut ovat varsin edulisia, mutta jos joku (köh) meistä haluaisi täysin rajattomat puhelut ja datakäytöt, olisi nekin mahdollista hankkia lisämaksusta yhteen tai useampaan korttiin.
Mikä parasta, liittymien käyttöä voi hallita. Lasten datakäytön voi sulkea läksyjen ja unien ajaksi, jos luuri ei muuten irtoa kädestä. Meillä pojat ovat vielä kohtalaisen kiltisti noudattaneet peliaikoja ja muuta netissä roikkumista, mutta eipä mene kauaa, kun teinit tuijottavat sinistä valoa illalla sängyissään. Silloin voisin kuvitella katkaisevani Whatsapp -keskustelut unien tieltä.
Moi ei halua olla iso operaattori, vaan kaikkien rakastama vaihtoehto. Homma on rakennettu asiakaslähtöisesti, ja pyritty tuomaan markkinoille jotain uutta ja helposti lähestyttävää. Moin asiakaspalvelu on oman kokemukseni perusteella todella toimivaa ja ystävällistä, enkä itse ole löytänyt asiaa josta en liittymässä pitäisi. Laskutusjärjestelmäkin on tehty varsin helpoksi, maksu menee suoraan kortilta ilman ikuisia kirjautumisia ja vitosen muistutuslisiä unohtuneesta laskusta (heh heh..). Myöskään mitään sitoutumista ei ole.
Joten suosittelen tutustumaan. Pitämään kiinni niin kauan kun voi. Niin kauan, kun maksut menvät samalta tililtä, on valta maksajalla! :)
Kaikilla meillä on omat intohimon kohteet.
Palstalla kasvaa kaikki ihan hulluna – paitsi mansikat. Mansikat kusettivat, kukkivat kauniisti ja tekivät raakileita, mutta vain muutama marja kypsyi syötäväksi. Monet mätänivät ja muutaman söi varmaan lintu. Sitten ne alkoivat huiskia rihmojaan sinne tänne ja levittäyivät. Ensi kesänä laitan muutaman puskan tiiviin verkon sisään ja revin loput pois, antakoot tilaa oikeasti kivoille kasveille.
Pokémon Go ladattiin tarmokkaan anelun jälkeen minun puhelimeeni, Suokissa on helppojen havaintojeni perusteella aika hyvät pyydystysmestat. Ei tarvinnut montaa kertaa kysyä seuraa Sussarille. Pörröpää pysyi niin kauan kun akkua riitti, sen ajan minä keräilin illan eväitä kotiinviemisiksi ja ihmettelin kuinka ne noin vain sieltä kasvavat. Pinaattimeri, kurkut ja pavut. Omasta maasta!
