Huikeita pilvimassoja ja pilkahdus siitä, miltä taivas näyttäisi alastomana. Herkässä mielentilassa sitä voisi kuvitella vaikka mitä virtoja ja imuja, uusia ulottuvuuksia.
Nautin hulluna siitä, että kallioilta näkee koko kaupungin lännestä itään. Oikeilla tuulilla tai tyynellä kantautuu äänetkin. Lautan liikkeistä voi arvioida kalliolla istutun ajan.
Äitienpäivänä tuuli todellakin tarpeeksi. Kuopsuttelimme ensin hetken palstamultaa ja jatkoimme sieltä Kustaanmiekalle. Vuosittainen leijatapahtuma oli saanut täydellisen päivän osakseen ja porukkaa makoili vilteillä leijapidikkeidensä vieressä, värikkäiden kankaiden liitäessä taivaalla.
Oma ehdoton suosikkini tuo iso värikäs ja piikikäs, joka viilsi vaakatasossa kukkulan päällä.
Ravintolapäivän fiiliksiä lauantailta! Söimme mahamme täyteen Vihreässä Kuplassa, jossa tarjolla oli saaren parhaat nokkosletut. Lettuja sai niin suolaisella, kuin makealla täytteellä ja me otimme tietysti molemmat. Lisäksi kasviskeittoa ja lasit simaa sekä sitruunajuomaa, aijjettä oli hyvää! Eeli tosin oli kiskonut pohjalle herkkupäivän alkupalan, joten minä ”jouduin” syömään puolitoista annosta. Harmi. ;)
Aurinko paistoi, eikä pääskysestä ollut päivääkään, vaikkakin kylmä tuuli ja yllätyssadekuurot pitivät pirteänä. 
