Siinä se aukesi, vaaleanpunaisen tunnelin ovi omaan työhuoneeseeni. Täällä on viime vuodet kirjoitettu hienoin tuloksin, ja nyt tuli minun aikani asettua ja herättää paikka uudenlaiseen eloon.
Ovi tulee olemaan avoinna muillekin, kunhan saan paikan jotenkuten valmiiksi. Toistaiseksi olen raahannut huoneelle vasta viherkasveja ja jakkaroita, mutta tarkoitus on saada siitä helppo ja mukava paikka piipahtaa.
Aion vihdoin tehdä postikortteja, kangaskasseja ja muuta pientä myytävää, josta olen kauan haaveillut. Ei krääsää, vain muutama laadukas ja kaunis asia. Mietintämyssy on piukasti päässä ja ehdotuksia saa ilomielin heitellä.
Varsinainen toiminta alkanee vasta heinä-elokuussa, mutta enköhän tämän tietokoneen saa sinne jo kohta siirrettyä. Nykyinen työnurkkaukseni kun on kaiken rojun keskellä ja työasentoni tyyliä ”hajota ittes”, mutta huoneella odottaa jo seisoma-asentoon veivattava pöytämalli.
Tärkeimpänä kaikesta on saada välimatka minun ja pesukoneen välille, joskin ihanan lyhyt sellainen. Työhuone sijaitsee puolen minuutin päässä kodista, mutta enempää ei tarvita. Nyt voin lähteä selkeästi joko kuvaamaan tai työhuoneelle ja kotona vietetty aika on oikeasti vapaa-aikaa. Saan toivottavasti yötyöskentelyn loppumaan ja keskityn täysillä sen ajan, minkä koneella istun (tai siis tulevaisuudessa seison).
Koiravieraille tarjoan vettä ja ystäville virvokkeita ja musiikkia. Tästä tulee hyvä.
Ah, kesä on yhtä herkuttelua. Kauppatorilta saa koko aterian jälkkäreineen, eikä kokkaaminen vaadi paljon salaatinrepimistä enempää. Hm.. Suklaamössö oli kyllä Siwan valmispussi, eikä Aurajuustokaan torilta tullut, mutta ei takerruta turhiin. Kaikki kattauksen astiat ihanaa Iittalaa.
Eilen katoin ruuan pihalle ja kutsuin ystävän seuraksi. Kaikki maistui kesälle, vattuja tungin joka lautaselle.
Kaunista juhannusta ystävät!
