Olen löytänyt elämääni pyykkituvan. Selkä vääränä roudaan likapyykit kirkkosaaren toiselle puolelle, tuuppaan pari koneellista pikaohjelmalla pyörimään ja laitan musat soimaan. Siitä se riemu alkaa.

Luen lehtiä, laulan ja tanssin. Kuivausrummun jälkeen mankeloin. Ekalla kerralla rullasin pikkaritkin, sittemmin olen malttanut lopettaa pyyhkeiden ja lakanoiden jälkeen.  

Pikkukaiutin pauhaa sekalaisia soittolistoja ja minä viikkaan puhdasta pyykkiä takaisin säkkeihin. Parin tunnin projektilla on puhdistava vaikutus myös päähän ja pesutuvasta palaa viikattujen vaatteiden lisäksi onnellinen vaimo, joka on purkanut kaikki piilossa olleet agressionsa suuriin koneisiin.
Itävallan reissun jälkeen pesuainetottumukseni saivat uuden suunnan. Ero ekologistenkin pesuaineiden kesken on huima, saatikka kun suppean valikoiman sanelemana on välillä ollut pakko ostaa lähikaupan perusaineita. Planet Puren tehtailla näimme ja kuulimme heidän tapansa toimia. Kaikki mahdollinen kierrätetään, raaka-aineet ovat luomua ja valmiit pesuaineet mahdollisimman prosessoimattomia. En ole alan ammattilainen, mutta kaiken matkalla näkemäni perusteella on ollut helppo jättää vanhoille aineille hyvästit ja marssia Ekoloon hakemaan uudet.

Kotiin päästyäni petaan puhtaat lakanat ja vaihdan pyyhkeet, jonka jälkeen on tietty pakko muutenkin siivota. Koko roska kerralla kuntoon, sitten on helppo olla ja möllöttää, sytyttää pari kynttilää ja nostaa jalat ylös.