Panikoin pojille, että äh, nyt äkkiä iltapesulle ja nukkumaan, mun on pakko päivittää blogia, kun en oo pitkään aikaan. Milo vastasi yhtään pohtimatta, että niin mut sulla on hyvä syy, oot ollu meidän kanssa.
Niin totta. Vaikkei koko totuus. Onhan ne olleet isällään ja minä vaikka missä. Mutta painotan hyvää syytä.
Ihanaa olla yhdessä. Eilen riideltiin, tänään rakastettiin tuplasti. Perhekuvista otettiin päivitetty versio poikien toiveesta, oma rakkaudenkasani.
Olen onnentyttö. Sain kutsun yksityiskeikalle The Wrecking Queenssien treenikselle. Tyttöjen uusi EP julkaistiin vastikään ja julkkarikeikka on tänään Korjaamon Vintillä.
Sain ihanaa esimakua tulevasta, tytöt soittivat ep:n läpi ja minä tanssin ja vislasin. Välillä otettiin huikat skumpasta ja taas soitto jatkui. Oli erityistä. Tänään illalla sitten isommin, tulkaa mukaan! Tästä voi kuunnella uudet biisit.
Yksi asia helpottaa elämää aivan älyttömästi; se että elämme Mandan kanssa samassa rytmissä. Tai ehkä enemmänkin niin, että koiralle käy mikä vaan elämäni rytmi.
Poikien ollessa minulla, aamut alkavat aikaisin, sapuskat ja lenkit hoituvat jo varhain. Viikonloppuisin ja pitkälle venyneinä öinä aamut venyvät paljon yli puolen päivän. Koira nukkuu kyljessäni kiinni ihan kuinka pitkään vaan. Sillä ei ole mikään kiire lenkille, mutta aina se lähtee ulos innoissaan vaikka keskellä yötä.
Maailman helpoin koira. Täysin eri, kuin äidilläni asuva siskonsa. Ei sekään vaikea ole, vaativampi vaan.
