Yksi asia helpottaa elämää aivan älyttömästi; se että elämme Mandan kanssa samassa rytmissä. Tai ehkä enemmänkin niin, että koiralle käy mikä vaan elämäni rytmi.
Poikien ollessa minulla, aamut alkavat aikaisin, sapuskat ja lenkit hoituvat jo varhain. Viikonloppuisin ja pitkälle venyneinä öinä aamut venyvät paljon yli puolen päivän. Koira nukkuu kyljessäni kiinni ihan kuinka pitkään vaan. Sillä ei ole mikään kiire lenkille, mutta aina se lähtee ulos innoissaan vaikka keskellä yötä.
Maailman helpoin koira. Täysin eri, kuin äidilläni asuva siskonsa. Ei sekään vaikea ole, vaativampi vaan.
