Eilisen Markon seurassa vietetyn laatuajan seurauksena huomasin seisovani kassalla geelipurtelo kädessäni. En ole varma kuinka tämä matka 80-luvulle tapahtui, mutta olen kovin tyytyväinen lopputulokseen! Asteen pehmeämmän pehkon saa sekoittamalla jo kerran ylistämääni Souffléa ja geeliä yhteen, kokeilen seuraavan pesun jälkeen kun värjäysjäljetkin huuhtoutuvat ohimoilta lattiakaivoon.
Parasta keväällä: lauttamatkat kannella, aallokko josta roiskuu pisaroita naamalle. Merituuli ja lokkien kiljunta. Ja kyllä, kuukauden kuluttua olen luultavasti valmis ampumaan jokaisen kirkujan.
Voin silti helposti allekirjoittaa pari vuotta sitten mainitsemani lauseen, ettei lauttamatkoihin kyllästy koskaan. Matka saareen kestää vartin, jonka aikana tuuli puhaltaa stressin pois ja aurinko lämmittää poskia. Happi kulkee helteilläkin, vaikka tunnelma muuten olisi tiivis.
Turistivirran kasvaessa tihenee onneksi myös vuorovälit, parin viikon päästä lautat suhaavat tänne jopa vartin välein ja vesibussi aloittaa liikennöinnin. Ei harmita niin paljon jos myöhästyy.. Ihmeellistä kyllä, en ole montaakaan kertaa jäänyt kyydistä, vaikka joka hemmetin kerta juoksen rantaan viime minuuteilla. Olen vääntänyt jokaisen seinäkellomme kymmenen minuuttia etuaikaan ja vain hellan kello kertoo oikean ajan. Toimii, vaikka sen tietää.
Noniin, juuri kun on aloittanut kuntoilun ja noudattaa terveellistä ruokavaliota ja luulee olevansa vähintäänkin rautaa, niin eikö sitä havahdu viiltävään kipuun ja tajua olevansa vanha ja raihnainen.
Illalla se alkoi, yöllä heräsin jokaiseen liikahdukseeni ja aamulla pää ei kääntynyt kumpaankaan suuntaan. Googletin oireet ja diagnosoin itselleni kaiken mahdollisen. Ja laitoin myös viestin ystävälle, että mites ois akuneulat. Muutamaa tuntia myöhemmin makasin hierontapöydällä kuusitoista neulaa selässäni ja kuuntelin kuinka jumissa olen. Keskiselkään on saatava lisää lihasta, tai muuten minusta tulee kumarassa köpöttävä mummo. Oikeastaan ihan koko selän lihkset olivat surkeita, eikä tämä koneella istuminenkaan kovin hyvää tee.. Punttisaliohjelmaan lisättiin välittömästi selkälihasliikkeitä.
Mutta tiettekö mitä, suurimpaan kipuun painelu ja piikit auttoivat! Jo siis tämän ensimmäisen kerran jälkeen oli havaittavissa valtava ero ja lihasten rentoutuminen. Pää kääntyy ja pystyn nukkumaan. Tarkoitus on piikittää vielä ainakin pari kertaa ja tarkastaa sitten tilanne.
Täytän lauantaina kolmekymmentäkuusi (kirjoitin ensin kolmekymmentäseitsemän, oh dear God, dementiakin vielä). Se on aika paljon. Ja joo joo, aika vähän myös, mutta se alkaa silti tarkoittaa keski-ikäistymistä. Keho ei kestä enää samaa meininkiä kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka mieli on monessa jäänyt niille vuosille. Hmph. Lisää piikkejä ja kuntoilua, niillä mennään.
Kuvat: Marika Reebs