Ei voi sanoa, että oltaisi pelkästään makoiltu riippukeinussa. On ollut ihanan paljon hommia, treffejä ystävien kanssa, sopivassa suhteessa hippausta ja sitten tietysti tätä yhdessäoloa näiden tyyppien kanssa.
Tämä näky odottaa minua usein, kun tulen kotiin Milon jälkeen. Uskon että hetken hiljainen hengähdys koulun jälkeen tekee hyvää. Nuo kaksi ovat kyllä erottamattomat.
Kun näkee lapsen tuolla tavoin, omassa hetkessään, tulee ihan valtava halu tietää mitä ne miettii, mihin omissa mietteissään matkaavat.
Mä rakastan tuijottaa niitä hetkiä. Niinpä, mitäköhän siellä mielessä pyörii.. Jos kysyisi, niin vastaus saattais olla jotain tosi hassua. :)