Erehdyin ottamaan kaksi askelta polulle. Ei mennyt montaa sekuntia, kun jaloissa viuhahti ja kaksi pötkylää toppatakkeineen ryntäsi ohitseni. Polku vie tielle, jota pitkin mamma monesti kävelee koirien kanssa, joten tottakai nytkin oltiin lähdössä lenkille! Sopivasti hämärtyessä, niin ettei kohta erottaisi tietä ojasta.

Kipitin niiden perään, huutelin ja viheltelin, mutta kaverit olivat jo hyvän matkaa edellä. Sitä oltiin juostu peräkkäin ja vierekkäin, virne naamalla ja tulpat korvissa.

Hetken huutelun tuloksena toinen vatipää ilmestyi paikalle ilman takkia ja toinen vasta kotipihalle. Mielenkiinnolla odotamme, mistä mäyräkoiran talvivaatteet löytyvät lumien sulaessa.