Yhteistyössä Asennemedia ja Fazer

Yhdessä syöminen on parasta. Viime sunnuntaina katoimme Natan kanssa pöydän täyteen herkkuleipiä ja salaattia, kutsuimme ystävät brunssille ja nautimme toistemme seurasta. Pöydän ympärille istui Viena, Jenni ja Alisa, muutama suloinen lapsi ja yksi hellyydenkipeä koira.

Nata, tuo jumalten lahja kaikille nälkäisille. En voi käsittää kuinka kaikki muu valmistui sillä välin, kun minä pesin perunoita ja katoin pöytää. Brunssilla tarjoiltiin Eero Vottosen resepteihin pohjautuvia Fazerin Puikuloita, täytevaihtoehtoina kasvis, kala, liha tai jälkkärileipä. Täytteet laitoimme kulhoihin, joista jokainen sai itse valmistaa lempparinsa. Oli avartavaa hoksata kuinka ruokaisia leivistä saa, kun perinteisen juuston ja kurkun sijaan kasaakin päälle perunaa ja silliä, tai porkkanaa, pähkinöitä ja hunajaa. Toimii.

Suomalaiset syövät kovin vähän yhdessä, vaikka yhdessäsyömisen hyödyt ovat ilmeisiä. Syyllistyn niin usein itsekin nopeasti napsimiseen ja siihen, että täytän lasten lautaset ennen omaani. Sitten kun itse istun pöytään, ovatkin kaikki muut jo valmiita. Muka kiire saada niille ensin, jotta ovat tyytyväisiä. Ketut. Kukaan ei kuole vartissa nälkään. Myös yhdessä tekeminen on hauskaa, se kun jokaisella on jotain pilkottavana, eikä valmiista annoksesta tarvitse poimia yllätyksiä pöydälle.

Leivistä tuli ihania. Omat lempparini olivat porkkana-pähkinä-hunaja ja mascarpone-vadelma-hunaja. Hmm, kaikki missä on hunajaa on hyvää. 

Puikuloita jäi vielä seuraavillekin päiville, ja saipa tuo leipä myös oman ajan määreen; kaveri tuli ovelle hakemaan poikia ulos ja sai vastaukseksi odottaa parin Puikulan verran. Asia taisi tulla selväksi. :)