Se oli kummallinen hetki.
Ulos lähtiessämme oli kirkasta ja lämmintä. Ensin sumu näkyi horisontissa, mutta vain hetkeä myöhemmin olimme jo sakeassa pilvessä. Valkoisen harson liikkeen näki selkeästi sillan tummaa jalkaa vasten. Ehdin napata muutaman valkotaustaisen kuvan, ja sitten pilvi oli kadonnut. Samalla tuli niin kylmä että hengitys alkoi höyryämään. Hämmentävää.
Iho nousi ihan kananlihalle näitä katsoessa, Milo on kaunis!! Tuo viimeinen kuva on tosi upea.
Voi sua murua, kiitos!
Voi tuota poikaa! Mieletön.
Ja hieno paita, onko mamma tehnyt?
Joo, mamma tehnyt. Milo sai valita värit.. ;)
Dorit, teillä on ehkä kuvauksellisimmat pojat, mitä oon ikinä nähnyt. Tulleet äitiinsä :)
Buahahah, kiitti ny. Tohon kuvauksellisuuteen kyllä yhdyn, ihan vaan siinäkin, että noita on aika helppo ohjata. Näissä kuvissa pyysin Miloa venyttelemään. :)
miten kauniita kuvia!
hei, dorit, ihana sun blogi ja voi mikä kaunis lapsi!
No hei Pipsa, kaunis kiitos! Ihana kuulla!
Ihania kuvia – jälleen kerran!
Islantilaisen kansanuskon mukaan laskeutunut sumu tarkoittaa sitä, että piilokansa eli menninkäiset ovat lähellä. Ehkä te vaihdoitte siellä saarella hetkeksi ulottuvuutta? Kuka tietää :)
Siltä se just tuntui! Kuin olisi yht’äkkiä ollut jossain ihan muualla. Hassua. Menninkäiset ovat ihania, sääli ettei nähty..
Sykähdyttävän upeat kuvat ja poika, en kestä.
Kiitos ihana Hanna!
Pingback: Paikka auringossa - Blogit - HS.fi
Pingback: Pää pilvessä | Paikka auringossa