Löytöjä Papershopista

1.12.2014, Dorit

Poikkesin tänään Fredan Papershopissa todetakseni liikkeen olevan täynnä ihania asioita! Selasin kalentereita, hypistelin muistilehtiöitä ja keräsin pienen pinon kotiin vietäväksi.

Rakastan aina vuodenvaihteessa hankittua, pientä kassiin hukkuvaa kalenteria, johon ensi-innostuksissani kirjoitan kavereiden synttärit, sunnitellut keikat ja tulevat reissut. Sitten yritän pitää sen ajantasalla työjutuista, jotka joka tapauksessa merkitsen puhelimen kaikkialle synkkaavaan viikkokalenteriin. Lopulta en enää luota kynällä kirjoitettuun ja siirryn pelkkään sähköiseen. Tästä syystä päätin tällä kertaa hillitä itseni ja jättää paperikalenterin ostamatta. Kannan mielummin mukana pientä muistikirjaa, johon puran tarpeeni kirjoittaa asioita käsin.

Kotiin löysin silti aivan mahtavan seinäkalenterin! Yksinkertainen toteutus ja toteama upposi minuun täysin. ”This might be your year”. Oi kyllä, sitä odotellessa! Toisena vahvana kilpailijana Helsinki-kalenteri, jossa heinäkuun kohdalla oli Suomenlinna. Kolmantena musta, yhden sivun juliste, jossa päivä merkataan reiällisellä pikkupaperilla. Päädyin ensimmäiseen.

Papershopissa myydään kauniita asioita paperista. Joulun lähestyessä liikkeestä löytää upeita paketointipapereita, naruja ja kortteja. Papereiden sisään voi piilottaa oivaltavia kirjoja, hauskoja julisteita tai pieniä muistikirjoja. Kivijalkaliikkeessä valikoima on laajempi ja painopalvelut samassa osoitteessa, mutta jos Punavuori on kaukana, löytää osan tuotteista myös Papershopin verkkokaupasta.

Shoppailuun innostuville on ilouutisia: Koodilla ”auringossa” saat 10% alennuksen 21.12 asti niin kivijalkakaupassa, kuin verkossakin.

Papershop Punavuoressa
Fredrikinkatu 18

Papershop verkossa
www.papershop.fi

Yhteistyössä Papershop

Egypti – Kairo kaduilta, ikkunoista ja parvekkeelta

25.9.2014, Dorit

Noin kahdenkymmenen miljoonan asukkaan Kairo jäi melko suureksi arvoitukseksi. Vietimme kaupungissa vain vajaan vuorokauden, kävimme pyramideilla ja asuimme hulppeassa hotellissa. Matkat taittuivat poliisipartion turvaamalla bussilla, eikä aikaa jäänyt kävellen kiertelyyn. Bussin ikkunasta vilkkuivat suuret mainostaulut, sinne päin sidotut tavarakuljetukset ja Niilin neonvaloin valaistut veneet. Hotellin parvekkeelta kuului rukouskutsu, liikenteen valtava humu ja tuhannet tööttäilyt. Jokaisen tiilitalon katolla seisoi lautasantenni tai kymmenen, ja kerroksia näytti tulevan lisää sitä mukaa kun asukkaita muutti taloon.

Egyptin turistiministeriön järjestämä pressimatka.

Egypti – Kairo & Gizan pyramidit

25.9.2014, Dorit

Hiljaiselon syy paljastuu tässä; kotiuduin sunnuntai-iltana viikon kestäneeltä pressimatkalta Egyptistä. Instagramista saattoi seurata pieniä välähdyksiä, mutta sieltäkin melko niukasti huonojen internetyhteyksien vuoksi. Kannoin selkä vääränä vanhaa läppäriä mukanani, ajatuksena postata kokemuksista reaaliajassa, mutta ehdin käyttää konetta ainoastaan muistikorttien tyhjentämiseen.

Tuntuu että käyn itsekin matkaa läpi vasta nyt, kuvien kautta. Palautumiseen on mennyt kolme päivää ja vasta tänään kykenin ensimmäistä kertaa keskustelemaan unohtamatta lauseeni edellistä tai seuraavaa sanaa.

Viikon aikana näin ja koin niin paljon, ettei mieli meinaa pysyä perässä. Valoa ja kauniita asioita tulvi verkkokalvoille varastoon asti. Kuvat vievät takaisin kuumuuteen, vaikka uutisissa raportoidaan itäisen Suomen ensilumista. Egyptissä lämpöä oli reilut kolmekymmentä, aavikolla ilma oli kuumaa ja kuivaa, Punaisenmeren rannalla iho pehmeni kosteudesta.

Vatsataudilta en minäkään välttynyt, mutta jälkeenpäin muistellen menetin sen kourissa vain yhden illan, yön ja aamun. Sen ajan itkin ja ikävöin kotiin. Sen jälkeen nautin elämästä ja matkasta enemmän kuin hetkeen.

Ihmiset olivat kauniita ja nauravaisia. Pienet lapsetkin puhuivat englantia, kaikki ottivat meidät avosylin vastaan. Egyptin turismi on romahtanut vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen, joten jokainen turisti on maalle kultaakin kalliimpi.

Pyramideilla oli hiljaista. Paikallisia oli alueella tuplasti muita enemmän ja kamelit makasivat toimettomina hiekalla. Ostin pääsyn sisälle pyramidiin ja pääsin laskeutumaan pitkin ahdasta tunnelia kohti hautakammiota. Kamera piti jättää suuaukolle, mutta puhelimen sai ottaa mukaan. Ahtaan tunnelin hikisiä selfieitä löytyy kännykästä, kun puhisimme Peetan kanssa peräkkäin puisia askelmia haudalle ja takaisin.Matka jatkuu. Viikon aikana tuli kuvattua vajaat kolmetuhatta kuvaa, vaikkakin osa ilmastoidun bussin ikkunasta. Matkamme kulki Kairosta Luxoriin ja sieltä etelään Marsa Alamiin, vedenpinnan alle ja aavikolle. Kunpa osaisin karsia ja valita oikeita otoksia toistamatta samaa kuvasta toiseen. Muiden reissulaisten kertomuksia pääsee lukemaan esim. Raw Design blogista, Vilma P:stä, Sanna Mämmin sivulta ja Tämä Matka -blogista. Noin niinkun alkuun. Suloiselle Vilmalle myös kiitos viimeisestä kuvasta.