Ikä saa näkyä

Olen palannut kirppisreissuilta matkalaukku kainalossa, poiminut tavaroita omasta lapsuudestani, pessyt äidin kaapissa levänneet hopea-aterimet käyttöön ja syönyt suklaakakkua takkatulen äärellä.

Rakastan uutta vanhaa kotiamme niin että halkean!

Fiiliksissä!


Nyt on kuulkaas kuplivaa lasissa ja kukkia pöydällä! Asuntokaupat on hoidettu ja voimme keskittyä tulevaan muuttoon. Senkin osalta on jo paljon tehty; on muuttoilmoitus, vuokrakuormuri, lauttamatka(hihhihii!!) ja autokuski. Vielä puuttuu muuttolaatikot ja muuttomiehet.. Olen myynyt huutiksessa jo suurimman osan isoista, meille turhista kamoista ja jäljellä on pienet ärsyttävät tavarat(lisää tulee koko ajan!!). Ne mitkä ei mene, heitetään surutta kierrätyskeskukseen(paitsi Ticketin haalarit).  Tulevassa, yli satavuotiaassa, puutalokodissamme kun ei ole sitä lämmintä häkkivarastoa, johon ääliö tavaransa jemmaa.

Kahden valvotun yön ja yhtä monen skumppalasin jälkeen, voin kertoa olevani juuri helkkarin hyvässä nousuhumalassa. Tämän illan pileet jää silti tähän ja suuntaan untuvapeiton alle uinumaan. Huomenna herätyskello soi aamuvarhaisella ja tiedossa on kauniit kuvaukset.

Ihan pharashta. HIK!