Vaikka muutto pyöriikin koko ajan mielessä, ovat päivät melko leppoisia. Bella makailee pitkin pituuttaan lattialla, mamma kutoo ja lukee lehtiä, pojat (tappelevat,)askartelevat ja leikkivät. Sairaslomien jälkeen jatkoimme lomailua päiväkodista, kun tuo äiti tuossa kuitenkin on hoitoapuna ja pojat viihtyvät kotona. Minä voin rauhassa pakkailla, tehdä töitä ja hoitaa asioita. Lasten appelsiinimehuviikset saavat näkyä koko päivän ja ulkovaatteita puetaan vain tarvittava määrä pyjaman päälle.
Noniin, varasto on siis käyty läpi ja nyt olen siirtynyt kaapistoihin. Pakkasin innolla seitsemän ensimmäistä muuttolaatikkoa leluilla ja peleillä, sitten siirryin kaappiin, jossa oli tärkeitä papereita. Niin. Kuinka tärkeitä ne maksetut laskut sitten ovatkaan? Voi perkele, sanon taas.
Mutta sieltä oikeista tärkeistä papereista tuli herttaisia muistoja esiin! Kaikki koulutodistukset, jokaisen vanhan kodin paperit, muutama eksynyt valokuva, synnytyskertomukset, vihkimistodistus, vanha passi ja paljon muuta. Kyllä muutto on sitten mahtavaa – ainakin vielä kun äitini on apuna. Ensi viikolla revin luultavasti hiukset päästäni.
Terveisiä varastosta! Ei täällä voi muuta todeta, kuin että kyllä ihminen(=minä) on tyh-mä. Että jos ne kamat eivät mene kirppiksellä, niin mikä pakottaa jemmaamaan niitä vielä varastoon?? Kassi kaupalla vanhoja vaatteita ja roinaa. Nyt roudaan niitä käytävään, teippaan seinään ”saa ottaa”-lapun ja jäljelle jääneet vien kierrätyskeskukseen. Musa pauhaa puhelimesta ja minä huhkin pölyisessä kopissa. Mitäpä sitä muutakaan viikon ainoana aurinkoisena päivänä.. ;)