Viime päivien, viikkojen ja ehkä kuukauden pääteema: Olla ihan rauhassa. Lähekkäin, päällekkäin, pää alaspäin. Yksi heitti kuperkeikkaa ystävän kohdussa, toiset voimistelurenkaissa.
Varma kevään merkki on Antin tihenevät vierailut saaressa. Aurinko ja Antti, ja puutalon portti käy. Pienet leijonanpojat ovat katsoneet leffan toisensa perään ja sairastelleet vuorotellen.
Rauhassa ei jaksaisi olla enää hetkeäkään. Aina kun suunnitelmat seuraavalle viikolle on tehty, nousee jollain kuume tai muuten vaan jäätävä flunssa. Voitte vain kuvitella, kuinka valmis olen sairasteluun!
Vielä kun saisin itse nukuttua ilman nenäsumutetta, olisi homma ehkä siinä. Pojat lähtivät Mamman mukana Turkuun ja me jäimme pääsiäispyhiksi pitämään taloa pystyssä.
Oma rauha on ihanaa. Kun ei jatkuvan huolehtimisen jälkeen tarvitsekaan huolehtia kuin itsestään. Tänään aion huolehtia itseni sumun läpi kaupungille, talo kun taitaa pysyä pystyssä ihan itsestäänkin.
