Laatikoista löytyy aarteita. Milo on jo pari päivää suojannut päänsä mun vanhalla ratsastuskypärällä ja Eeli kulkee hatussa.
Meillä on edelleen kauhea kaaos. On haastavaa muuttaa perus toimivasta ja uudehkosta asunnosta vanhaan ja hmm.. arvoitukselliseen. Kaappitilaa on murto-osa edelliseen verrattuna, eivätkä kaikki tavarat mahdu millään piiloon. Pikkuhiljaa. Odotan niin sitä hetkeä, kun edes suurin osa kamoista on paikoillaan ja voin rauhassa lähteä tutustumaan uusiin kotinurkkiin!
Toni haki pojat mammalta Suokkiin ja sanoi, että nyt tää on koti. Olen niin samaa mieltä. Elämä mallillaan, vaikka laatikot peittävätkin suuren osan lattiapinta-alasta ja elämme valmisruualla ja suklaalla. :)
Ihan hölmöä, kuinka ison ikävän muutama yö saa aikaiseksi. Ehkä se, kun sinä aikana muuttuu niin paljon. Koti. Ainoa, jossa Eeli on asunut, se johon Milo muutti kolmeviikkoisena.
Vein pojat eilen Turkuun ja tänään olen jo selvinnyt erosta. ;) Tänään olen lähinnä kiroillut ja pakannut ja meinaan jatkaa samaa läpi yön. Ei mennyt aikataulut ihan suunnitelmien mukaisesti, vaan olemme pahasti jäljessä.
Onneksi poppivehkeet toimivat vielä. Me vedetään musan voimalla! Moro!