Kappeli keskellä kaupunkia

3.5.2017, Dorit

Siinä se on seissyt jo 150 vuotta, uljaasti keskellä kauneinta Espan puistoa, Havis Amandan vieressä, Kauppatorin kupeessa. Kappeli on tullut minulle kunnolla tutuksi vasta viitisen vuotta sitten, kun muutimme Suomenlinnaan ja lautta-aikataulut alkoivat määritellä kulkemista. Talvisin lautat kulkevat 40 minuutin välein, eikä omat aikataulut aina menneet yksiin lauttojen kanssa. Kappelin kahvilapuolesta tuli nopeasti tuttu ajanviettopaikka seuraavaa lauttaa odotellessa. Valitsin istumapaikaksi aina ikioman kulmapöydän, josta pystyi kuin salaa seuraamaan ravintolan muuta hulinaa. Joskus luin kirjaa ja myöhästyin seuraavastakin lautasta, söin salaatin jälkeen vielä pullankin. Ikkunaseinin ympäröity kulmasoppi oli kylmä kuin mikä, mutta silti niin ihana, että valitsin sen, tilasin kuumaa teetä ja kietouduin villahuiviin.

Omalla synttäriviikollani pöytä varattiinkin kolmelle ja teen sijan nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan kahden rakkaimman ystäväni kanssa. Olemme Annun ja Kertun kanssa tunteneet vuodesta 2005, jolloin aloitimme valokuvausopinnot samalla vuosikurssilla. Kahteentoista vuoteen on mahtunut opiskelun lisäksi rakastumisia, reissuja, lapsia ja eroja, mutta kaikkien elämänmuutosten keskellä me kolme olemme pysyneet kimpassa. Vaikka vanheneminen juuri nyt vähän jännittääkin, on ihanaa tehdä se näiden ihmisten seurassa.

Kerrankin minä olin paikalla ensimmäisenä. Yksi oli vatsavaivainen ja toisen mies selkävaivainen, saimme siis treffien toteutumiseen vielä pienen jännitysmomentin. Molemmat seuralaiseni saapuivat kuitenkin paikalle ja pääsimme kilistelemään kuohuvat ja tilaamaan ruokaa. Kappelissa on parhaillaan parsa-aika vuodesta, parsamenu kuulosti hyvältä sekin.

Valitsin kasvissyöjänä L. Onervan mukaan nimetyn kasvismenun viinisuosituksineen. Lihattoman valinnan lisäksi niin ikään huhtikuussa syntyneen kirjailija L. Onervan rohkeus olisi itsessään jo vaikuttanut valintaani, hän näet uskaltautui aikaansa kuulumattomalla tavalla asiomaan Kappelissa ilman kavaljeeria. Niin mekin nyt.

Ruoka oli loistavaa, joten taiteilin tapani mukaan lautaseen sydämen. Olen monesti miettinyt mahtaakohan kukaan huomata viestejäni ennen tiskikoneen tuomaa väistämätöntä tuhoa. Itseäni raapustukset ainakin hymyilyttävät tarjoilijan keräillessä astioita. Tällä kerralla sydän sai kaverikseen Kertun taiteileman hymynaaman.

Jälkiruoka oli taivaallista, olisin nuollut lautasen, jos olisin kehdannut. Jälkiruokaviinit taas kaadoin suun sijaan syliini. Sattuuhan sitä..

Pitkän illallisen jälkeen suuntasimme hetkeksi Helsingin yöhön, tavoitteena iloita ja nähdä ihmisiä Kallion kulmilla. Todellisuudessa istuimme omassa pienessä porukassamme, minä tyytyväisenä tolpan takana viimeiseen lauttaan asti.

Kiitos Kappeli ja ystävät, tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Terassilla tavataan!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ, KERTTU MALINEN, ANNU TIMONEN

Tekemistä Tahkolla

21.2.2017, Dorit

Yhteistyössä Tahko & Skiexpo

Muutaman päivän lomaan saa mahtumaan valtavasti tekemistä. Vaikka laskettelimme valtaosan päivistä, ehdimme tehdä paljon muutakin; syödä hyvin ja rentoutua rauhassa.

Tahko Spa-hotellin kylpylässä tuli polskittua kahteen otteeseen, ja molemmilla kerroilla altaasta löytyi tuttuja Helsingistä, hauskaa!

Kylpylä oli mahtava! Lapset olivat aivan liekeissä kelluvasta Wipeout-radasta, vesiliukumäestä ja ulkoaltaista, minä ja Hanna nautimme hierovista vesiputouksista ja pinkeistä drinkeistä lepotuoleilla. Testasimme myös ohjattua vesijumppaa, sekä vesijuoksimme poikien polskiessa viereisellä radalla. Kylpylä oli miellyttävä, suihkut ja saunat siistejä ja varsinkin päivällä porukkaa sopivan vähän.

Kävimme joka päivä eri ravintolassa syömässä. Tarjontaa oli pikaruuasta pitkään illalliseen, ja nautimme niistä kaikista. Yhtenä parhaana paikkana jäi mieleen ravintola Ukko, jossa söimme viimeisenä iltana. Ruoka oli taivaallista, palvelu loistavaa ja miljöö mukava. Lapset söivät nopeasti nälkäänsä ja lähtivät kämpille, kun minä ja Hanna tyhjennettiin vielä viinipulloa ja tilattiin jälkkäreitä. Teki hyvää viettää aikaa myös kaksin ystävän kanssa, ilman lapsia ja hässäkkää.

Mosquitossa saimme reissun suurimmat jätskiannokset. Voi pojat, että oli hyvää! Voin vain kuvitella annoksen terassilla nautittuna, kevätauringon lämmittäessä poskia. Alkoi juuri tehdä mieli jätskiä..

Spa Hotellilla oli miljoona eri aktiviteettivaihtoehtoa! Sen lisäksi, että sieltä löytyi kuntosali ja sisäliikuntakenttiä, oli respan vieressä keilaradat. Minä vanhana keilahallin kahvilatyöntekijänä tietysti aivan innoissani moisesta. Otettiin parina iltana hohdokkaat matsit.

Kuntosalin vieressä on sisäpelikenttiä, joihin tutustuimme itse asiassa heti ensimmäisenä iltana, junamatkan jälkeen. Pitkä paikallaan istuminen saa lapset levottomiksi, mutta sählymatsi auttoi asiaa. Kentältä palasi iloisia ja hikisiä poikia.

No olihan siellä tietty pelihuonekin. Tätä tilaisuutta käytimme esimerkiksi sinä aikana, kun itse makasimme hieronnassa. Nerokasta.

Farmi jäi tiukan aikataulun vuoksi kokematta, mutta kävin itsekseni kerran höpöttelemässä hevosille. Farmilta löytyy paljon muitakin eläimiä ja elämyksiä, kuten minimönkijöitä!

Pukeutuminen oli päivittäin melko sama; toppahousut, huppari ja takki. Kaikki vähänkään edustavampi jäi käyttämättä. Ihanan rentoa rinnemeininkiä!

Kaikkien aktiivisten rientojen keskellä oli täydellistä pysähtyä hetkeksi ja varata aika Kauneushoitola Organicasta. Tarjolla on erilaisia hierontoja, kasvo-, käsi-, ja jalkahoitoja ja vaikka mitä. Me valitsimme intialaisen päähieronnan ja sen perään kuumakivihieronnan, eikä mennyt pieleen! Hoito oli jotain niin taivaallista, että siitä paluu maanpinnalle otti aikansa. Täy-del-lis-tä.
Lomasta jäi niin hyvä mieli, että varmasti tulee lähdettyä uudelleenkin. Viikko ei olisi yhtään liikaa, mutta tehokkaasti me neljässä päivässäkin saimme paljon koettua. Vähän kiinnostaisi kesäreissu ja uudet harrastusmahdollisuudet, ehkäpä toteutamme reissun jo ensi kesänä!

Talviloma Tahkolla

16.2.2017, Dorit

Yhteistyössä Tahko & Skiexpo

Hyppy parin viikon taakse, kun pakkasin kolmet hammasharjat ja toppahousut kassiin, juoksin hirveällä hösiksellä poikien kanssa lauttaan miettien mitäköhän jäi? No jotain pientä, kuten omat paidat, mutta kas, olemme Milon kanssa jo melkein saman kokoisia joten sain lainata pojan hupparia koko reissun.

Rautatieasemalla näimme ystäväni Hannan poikiensa kanssa ja nousimme Siilinjärvelle vievään junaan. Olemme Hannan kanssa tunteneet vuodesta 2005, jolloin työskentelimme samassa yrityksessä. Jaoimme myös raskausajat ja vauvavuodet, molemmat poikamme ovat syntyneet samoina vuosina. Viime aikoina näkemiset ovat olleet harmillisen harvassa, joten yhteinen talviloma tuli niin tarpeeseen! Myös pojat olivat aivan innoissaan päästessään lomalle omien kavereidensa kanssa.

Hannan pojat ovat laskeneet jo aivan pienestä pitäen, vanhempiensa rakkaustarina kun sai alkunsa molempien ollessa hiihdonopettajia Vuokatissa. Milo ja Eeli taas pääsivät Tahkolla ensi kertaa mäkeen. Itse olen lasketellut varsinkin nuorena, lautaakin kokeilin muutaman kerran, mutta palasin suosiolla suksiin.

Varasin Milolle ja Eelille hiihtokoulun heti ensimmäiseen aamuun, jotta pääsivät rauhallisen opettajan avulla jyvälle hommasta. Tahkolla rinteitä riittää kaikentasoisille laskijoille, ja sillä välin kun minä ja pojat harjoittelimme pikkumäessä, suhailivat Hanna ja pojat jo Tahkon toisella puolen. Hiihtokoulu kesti vajaan tunnin, jonka aikana pojat oppivat perusasiat suksien kiinnityksestä laskuun, käännöksiin ja pysähdyksiin. Seurasin hymyssä suin poikien itsenäistä menoa hississä, kaatuilua ja riemua uuden oppimisesta.

Hiihtokoulun jälkeen Eeli jäi sitkeästi pikkumäkeen treenaamaan auraamista ja alastuloa, kun Milo taas eksyi Vinskin kanssa korkeimmalle menevään hissiin. Loppupäivän missioksi tulikin sitten saada kaveri huipulta alas, mutta sieltä se vaan laski.

Vuokrasimme kaikille välineet rinteen juurella olevasta SkiMacista. Esitietolomakkeisiin merkittiin pituudet ja painot, joiden perusteella sukset ja monot säädettiin jokaiselle sopiviksi. Välineet olisi voinut ottaa mukaan kämpille, mutta koimme helpommaksi säilyttää niitä vuokraamossa, josta saimme samat kamat helposti seuraavan päivän mäkeen.

Aurinko kajasti usvan läpi ja värjäsi maailman pehmeän persikkaiseksi. Pakkasta oli ihanteelliset pari astetta, eikä tuulta laisinkaan. Veivasimme mäkiä ylös-alas ja söimme lounasta rinneravintolassa. Mäet olivat todella hyvässä kunnossa, eikä ainakaan pikkumäissä ollut ruuhkaa. En muistanutkaan kuinka hyvä olo tulee koko päivän laskemisesta, poistuimme rinteestä posket punaisina ja lihakset hellinä.

Mäen vieressä oli rekiajelua ja maailman suloisin heppa. Nuuhkin ja taputtelin sitä elämäni kyllyydestä ja se irvisteli vastaukseksi.

Tahkon keskusta on pieni ja tehokas. Kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä, tai skibussin reitillä. Me asuimme keskustassa olevan Spa Hotellin huoneistossa, johon kuusi henkeä mahtui kevyesti. Huoneistossa oli oma sauna, keittiö ja valtava parveke rinnenäkymin. Pesukone ja kuivauskaappi tuli myös tarpeeseen, varsinkin kun olin unohtanut ne omat paitani kotiin..

Aamiaisella kävimme Hillsidessa, joka oli kätevästi matkan varrella mäkeen. Aamiaisen olisi toki voinut valmistaa omassa keittiössäkin, mutta monipuolinen buffet vei meillä voiton. Haastavinta oli syöttää lapsille kaikkea järkevää ennen vaahtokarkkijälkkäriä. Onneksi tarjolla oli smoothieta ja vesimeloniviipaleita.

Kävimme ihastelemassa maisemia Tahkon huipulla, vaikka pieni sumu vähän häivensi näkymiä. Söimme lounaan Panoramassa, jonka viereen tuolihissi suoraan tulee. Sukseton pääsee huipulle autolla noin puolessa tunnissa.

Lounas maistui täälläkin hyvältä ja energiat saatiin kohdalleen. Itse jäin haaveilemaan afterskistä Hannan kanssa, mutta se hoidetaan sitten seuraavalla reissulla rauhassa.