En kyllästy kiertämään saaria. Tutut mukulakivitiet vievät vieläkin joskus uusiin paikkoihin, tunneleihin joissa en ole aiemmin käynyt.

Olen asunut Suomenlinnassa nyt kuusi vuotta. Vuosiin mahtuu valtavasti eri vaiheita, muttei kertaakaan kyllästymistä. Rantakallioille on valunut kyyneleitä niin ilosta kuin surusta, meri vieressä on aina helpottanut hengittämään.

Joskus jätän minäkin vielä merkkini kallioon. ”Dorit was here”, niinkuin teininä Kupittaanpuiston kiipeilytelineisiin.