Vähän sivummalla pääreitistä, omassa rauhassa muurin ja meren välissä, sijaitsee Café Samovarbar ja Suomenlinnan Lelumuseo. Täydellisen marjapuuron värinen puutalo pitää sisällään yhden kauneimman koskaan näkemistäni kodeista, sen alakerta taas kattavan lelumuseon ja saaren kirkkaasti laadukkaimman kahvilan. Paikan pitäjä, Petra, hymyilee ja palvelee asiakkaita ympäri maailman.

Kahvilan sisustus on mietitty viimeistä piirtoa myöten. Upottava antiikkisohva syleilee istujaansa ja tunnelma vie kauas menneisyyteen. Taulut ja valaisimet saavat tuijottamaan, astiat ovat kuin sadusta ja värikkäät torkkupeitot Petran äidin käsin virkkaamia. Kahvila henkii historiaa, vaikka on tässä ja nyt. Tarjolla on paikan päällä tehtyjä herkkuja, ihana teevalikoima, espressopohjaisia juomia ja vaikka pullo kuohuvaa.

Ikkunasta avautuu näkymä terassin läpi merelle. Risteilyalukset lipuvat aivan vierestä ja vastarannalla näkyy Santahamina. 

Itselläni meni aikoinaan lähes vuosi löytää Lelumuseo ja sen kahvila. Opasteita on, muttei niistä aina ota selvää. Talo on niin kaunis ja yksityisen näköinen, ettei sinne tule käveltyä vahingossa. Mutta kerran kun kahvilan löytää, palaa sinne taatusti uudestaan! Lelumuseon puolelta löytyy kattava yksityinen kokoelma leikkikaluja 1800-luvun alusta 1960-luvulle asti, näitäkin on tullut ihmeteltyä jo useaan kertaan.

Piipahdimme äidin kanssa kahvilassa, jaoimme kaksi kakkupalaa ja sohvapaikan. Petra kertoi tarinoita menneisyydestä aina kun töiltään ehti. Asiakkaita tuli ryöppyinä, ehkä lauttojen mukaan. 

Syys- ja talvikaudella Lelumuseon aukioloajat kannattaa varmistaa, mutta kesällä kahvila palvelee päivittäin. Tämä on kyllä yksi niistä paikoista, jossa on vaan käytävä ja koettava sen ihanuus itse. Lähettäkää Petralle terveiset ja halaukset mennessänne. Ja postikortti ystävälle, laatikko löytyy ovelta. <3