Noniin, ennen kuin lumet koko maasta sulavat, niin tehdään pieni paluu hiihtolomalle.
Vuokrasimme mökin reilu sata neliöisen hirsitalon järven rannalta Pirkanmaalta, jota etsittäessä tärkeimmät kriteerit olivat nukkumapaikat kymmenelle ja lämmitettävä palju. Saimme nämä ja paljon muuta! Punainen tupa muistutti niin paljon omaa koti-kotiani Kakskerrassa, että rentouduin heti pihaan saapuessani. Puolitoista kerrosta, takka keskellä kämppää ja bonuksena leivinuuni, jossa haudutimme ohrapuuroa yön yli. Oli hyvää.
Kolmen päivän aikana keskityimme täydellisesti olemiseen – ulkoilimme, söimme ja lilluimme paljussa. Saunakin oli kuumana, muttei sinne kukaan mennyt kun oli se palju. Koirien kaulapantoihin askartelin vanhoista hintalapuista puhelinnumerolaput, siltä varalta että ne eksyisivät mökkipihasta vieraille maille. Onneksi eivät. Loikkivat vaan meidän jäljissä hangella ja nauttivat vapaudesta.
Aurinko paistoi ja sulatti lunta katolta. Olo oli jo ihanan keväinen ja toppavaatteissa tarkeni hyvin istua terassilla ja lukea kirjaa. Nenään saattoi tuurilla tarttua pari pisamaa.
Onni oli jälleen oma kokki matkassa. Ruuat oli mietitty valmiiksi jo paljon ennen reissua ja muille jäi vain kynttilöiden sytyttely ja kattaminen. Pientä täydennystä tuli haettua Parkanon keskustasta, mutta se oli pelkkää viihdettä meille talon naisille.
Ensimmäinen paljuvuoro päivällä, toinen tähtitaivaan alla täysi-ikäisille, sisältäen halpaa hankikylmää skumppaa kertiksistä. Lilluimme paljussa tunteja. Hengitys höyrysi ja silti oli hiki istuessa. Mahtava kokemus.
Pituus on näissä piireissä ja tässä iässä erityisen tärkeä asia. Paras siis pysyä perillä, josko järjestyksessä on tapahtunut ratkaisevia muutoksia. Senteillä ei oikeastaan ole mitään väliä.
Ihastuimme mökkiimme niin että olisimme lähteneet sinne uudestaan pääsiäiseksi, mutta se pahus oli varattu. Lämpimät suositukset se silti ansaitsee, erityisesti perhelomakohteena. Villa Markkolan mökkejä löytyy täältä, me olimme Hermannissa.
