Onni on naapuri, jolla on purjevene.
Teimme parin tunnin pyörähdyksen merellä ja todistin itselleni taas viha-rakkaussuhteeni purjehdukseen. On ihanaa hypätä kyytiin, lähteä jonnekin, lillua ilta-auringossa, nostaa purjeet ja sammuttaa moottorit. Mutta niin se huono olo vaan tulee, ellei katse pysy menosuunnassa ja vähän siltikin.
Tuuli tarttui voimalla purjeisiin ja kallisti paatin toisen reunan vedenrajaan. Tottunut purjehtija nautti menosta, minä puristin kädet nyrkkiin ja olin valmis kuolekaatumaan.
Nauratti että reppuun olin pakannut kameran ja kirjan. Muutaman kuvan räpsin paluumatkalla, kun purjeet laskettiin ja tuijotettiin hetki laskevaa aurinkoa. Kirja pysyi visusti repussa.
Nukkumaan mennessä päässä pyöri kuin kännissä. Silloin mietin, olisiko soutuvene ja naapurisaaret kuitenkin enemmän se oma juttu. Toisaalta tilanteen tullen lähtisin uudelle purjehdukselle vaikka heti!
