Bregenz oli kaunis. Yhteisen ohjelmamme lisäksi ehdin hetken istua rannalla ja keräillä kiviä.
Edessä avautui valtava järvi, takana vehreät vuoret. Kaunista oli kaikkialla.
Reissun päätarkoituksena meillä oli tutustua Planet Puren tehtaaseen ja ihmisiin sen taustalla. Näistä tulossa juttua myöhemmin, sekä minulta että Nooralta.
Kesän kertomukset on helpoin aloittaa kuvaräjähdyksellä juhannuksesta. Kaikki mitä tuona taianomaisena viikonloppuna tapahtuu, on yhtä déjà-vuta. Ainoastaan lapset ovat joka vuosi isompia – ne kasvavat salakavalasti pituutta, oppivat uimaan ja selviytymään saaressa ilman jatkuvaa valvontaa.
Kesäkuu tuntui tänä vuonna loppukeväältä. Yksikään helle ei ollut vielä lämmittänyt merivettä ja se oli kylmää kuin huhtikuussa. Onneksi saari on pienen pieni ja sauna aivan rannan tuntumassa. Lauteilta voi seurata rohkeimpien pulahduksia ja heittää itse lisää vettä kiukaalle.
Juhannusaattona miehet kaatavat puun ja pilkkovat sen kokkoon sopiviksi paloiksi, samaan roihuun heitetään kaikki muukin palava roska, sillä saaresta roudauksessa on aina oma vaivansa.
Jokainen kokko on aina erilainen. Palamista seurataan ja arvioidaan – palaako koko kokko hiillokseksi, vai hiipuuko roihu käryäväksi kasaksi, jota herätellään uudestaan henkiin. Suunnitteluun ja rakennukseen on syytä suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella, sillä edelliset kokot ovat kaikkien muistissa, varsinkin ne hiipuneet.
Aikuisten ruokailu venyy usein keskiyöhön. Patojen höyry nousee kynttilänvalossa kattoon ja ruuan tuoksu leviää pieneen päämökkiin. Lämpötilasta riippuen keräännymme joko sisäpöydän ympärille, tai pitkin pihaa ja terassia. Meri tyyntyy illaksi, hyttyset hyökkäävät paljaisiin nilkkoihin ja musiikki soi tyhjästä Pringlespurkista.
Jälkkäriä ei saa unohtaa. Parhaat letut paistuvat muurinpohjapannulla reunoilta rapeiksi, päälle hilloa, kermavaahtoa ja varmuudeksi vielä vähän sokeria. Seuraksi pannukahvia ja mutterilattea. Tiskit huuhdellaan meressä ja pahvilautaset poltetaan takassa.
Pieni sade ei tunnu haittaavan ketään. Sauna täyttyy pienistä pyllyistä ja pisaroiden sekaan juoksee paljaita lapsia. Kaikilla on hyvä olla, olemme omassa kuplassa, kaukana arjesta. Tässä ja nyt, rakkaiden keskellä.
Oli hyvä aika muistella juhannusta, sillä seuraava retki saareen on jo viikon kuluttua. Elokuun viimeinen viikonloppu, jolloin hyvästellään hiipuvia helteitä muinaistulien loimutessa mustassa yössä.
Kävimme viikonloppuna virkistäytymässä Tallinnassa. Matka oli Tonin tuoreen työpaikan kesäreissu, jonne sai lähteä vaimo kainalossa. Vastaanotto oli maailman lämpimin ja oli ihana tutustua ryhmään niin mukavia ihmisiä. Muutaman palasen loksahdus paikoilleen taisi tuoda meikäläiselle hevosen tuoksun ja ratsastuksen takaisin elämään, enkä meinaa pysyä pöksyissäni! Paarmanpuremia ja kipeitä lihaksia tiedossa, jei!
Vuorokauteen mahtui paljon kivaa tekemistä, eikä mitään tarvinnut tehdä tyhjin vatsoin tai kuivin suin. Vedimme totiset bilismatsit paikallisessa, söimme hyvin vanhassa kaupungissa ja lopuksi suuntasimme Õllesummer -festareille katsomaan The Cardiganssia.
Suomen festareihin verrattuna Õllesummer näytti parastaan; fiilis oli mahtavan rento, juoman kanssa sai vaeltaa vapaasti ympäri festareita ja hinnat olivat kertakaikkisen kohdillaan. Oluen ja siiderin sai kahdella ja puolella eurolla, eikä sapuskakaan juuri enempää maksanut. Musan ja ruuan lisäksi alueella oli tivolilaitteita ja vaikka mitä kojuja hieronnasta inkkaripilleihin ja kaikkeen siltä väliltä. Tuonne on ihan pakko palata toistekin! 
Yöllinen näkymä Radisson Blun 22 kerroksesta oli upea. Koko huoneen levyinen iso ikkunalauta kutsui tuijottamaan näkymää merelle. Huvitti mielikuva siitä, että tässä meitä on samalla tavalla varmasti aika monessa kerroksessa, naamat kiinni ikkunassa ihmettelemässä oranssia taivaanrantaa.