Rillirakkautta!

Vuodenvaihteessa kirjoitin listan asioista, jotka olivat roikkuneet mielessä jo pitkään. Kärkipäässä listalla oli näöntarkastus, koska olin huomannut näön selkeästi huonontuneen. Pojat toivat asioita näytille naamani eteen ja minä työnsin niitä kauemmas tarkentaakseni. Puhelimeen olin valinnut suurimman mahdollisen tekstin koon ja boldatut kirjaimet.

Näkö ei ollut kuitenkaan niin huono, ettenkö olisi vielä pärjännyt ilman laseja, mutta epäilin tihrustamisen vaikuttavan myös usein vaivaaviin päänsärkyihin. Silmät joutuivat tekemään suuremman työn, ne väsyivät varsinkin kirjoja lukiessa, puhelinta tuijottaessa tai kuvia käsitellessä.

Niinpä marssin eräänä helmikuisena päivänä optikolle näöntarkastukseen. Valitsin Bulevardilla sijaitsevan Trend Opticin, sillä olin kuullut paikasta pelkkiä kehuja. Minut otettiin lämmöllä vastaan, sain vastauksia hölmöimpiinkin kysymyksiin ja kattavan näöntarkastuksen puolessa tunnissa.

Ja niinhän siinä kävi, että lasit tilattiin! Minulla ei varsinaisesti kuulemma ollut ”ikänäkö”, se olisi vasta kun linssit vaihtuisivat kaksitehoisiksi. Nyt molempiin silmiin vaadittiin plussaa, joka korjasi sekä kaukonäköä, että helpotti suuresti myös tarkennusta lähelle. Laseja ei tarvitse käyttää jatkuvasti, vaikka aluksi sitä suositeltiin, jotta silmät tottuisivat. Ei ongelmaa, näitä laseja on ilo käyttää, rakastuin niihin välittömästi!

Kokeilin lukuisia malleja Trend Opticin laajasta valikoimasta, mutta yhdet tuntuivat heti parhailta. Ne olivat saapuneet liikkeeseen sinä samaisena päivänä, kevään uutukaiset, käsintehdyt ranskalaiset kaunokaiset Ahlem Eyewearilta. Samasta mallista löytyi kolmea sävyä, minä valitsin hieman himmeän, harjatun ruusukultaisen. Lasit ovat ihanat! Kevyet ja huomaamattomat, mutta muuttavat kuitenkin habitusta kuin kirkkainkin huulipuna.

Olen käyttänyt laseja nyt melko kiltisti, vaikken ehkä ihan päivittäin kaikkialla, mutta aina lukiessa ja koneella. Kokemattomalle rillirouskulle yllätyksiä on aiheuttanut lasien huurustuminen siirryttäessä kylmästä lämpimään, niiden yllättävä olemassaolo silmiä hieroessa, niiden väliintulo pussaillessa ja näkökyvyn heikentyminen jos koira nuolaisee linssiä. Kerran olen käynyt säätämässä sankaa, jotta istuvuus parani. Toivottivat optikolla tervetulleeksi ihan milloin vain, pienillä ammattilaisen säädöillä kun saa ihmeitä aikaan.

Mitäs sanotte? Mahtaako siellä olla muita näkökyvyn heikentämiä? Onko laseista ollut apua päänsärkyihin?

Seuraavaksi to-do -listalla luomien poistoa ja ehkä hammaslääkäri, muut lääkärit on jo yliviivattu.

Silmälasit on saatu. Kiitos niistä ja loistavasta palvelusta Trend Opticin väelle!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Helpompi hengittää

doritsalutskij.fi-piha

Noniin. Juuri kun päätin innolla päivittää blogia vähintään kolmesti viikossa, olla energinen ja aktiivinen, nauttia elämästä, nähdä ihmisiä ja ilmoittautua kaikkiin kivoihin tapahtumiin, juhlia ja ottaa iisisti hyvässä suhteessa, alkoikin elämä pyöriä erään keuhkon ympärillä. Kyseessä ei ollut oma keuhkoni, vaan entisen mieheni, lasteni isän, joka makasi kerta toisensa jälkeen letkuissa sairaalassa. Asiat, joilla oli mahdollisuus uusia, tekivät sen kolmesti peräkkäin. Päivät kuluivat ja viikot vaihtuivat, aika oli käsite, joka valui sormien läpi kuin tahmea siirappi.

Lapset olivat tietysti minulla, kiukuttelivat huolesta ja minä kiukuttelin takaisin. Koitin pitää pakkaa kasassa, ruokkia meidät ja selviytyä omista hommista. Ajatukset olivat sairaalassa. Vaikkemme ole enää pari, on mies minulle tärkeä. Painin ajatusteni kanssa ikävästä huoleen ja kiukkuun, väsymyksestä tunteettomuuteen. Vaikkei varsinaista hätää ollut, repi yllättävä sairaalakokemus omia vanhoja haavojani auki viimevuotisesta erosta, oman isäni kuolemaan.

Nyt palaillaan taas normaaliin. Sairaala jäi taakse viime viikolla ja pojat saivat viettää viikonlopun isänsä kanssa. Happi kulki paremmin meillä kaikilla, minä pääsin pyörähtämään kaupungilla ja näin ystäviä, pojat pääsivät isänsä luokse. Samassa hässäkässä tässä pitää vielä löytää miesväelle uusi asunto kuunvaihteeseen mennessä, joten jos siellä joku tietää hyvän vuokrakaksion kävelymatkan päästä Kauppatorilta, saa laittaa meiliä dorit ät doritsalutskij piste fi. 

Kimpassa kylille

Erehdyin ottamaan kaksi askelta polulle. Ei mennyt montaa sekuntia, kun jaloissa viuhahti ja kaksi pötkylää toppatakkeineen ryntäsi ohitseni. Polku vie tielle, jota pitkin mamma monesti kävelee koirien kanssa, joten tottakai nytkin oltiin lähdössä lenkille! Sopivasti hämärtyessä, niin ettei kohta erottaisi tietä ojasta.

Kipitin niiden perään, huutelin ja viheltelin, mutta kaverit olivat jo hyvän matkaa edellä. Sitä oltiin juostu peräkkäin ja vierekkäin, virne naamalla ja tulpat korvissa.

Hetken huutelun tuloksena toinen vatipää ilmestyi paikalle ilman takkia ja toinen vasta kotipihalle. Mielenkiinnolla odotamme, mistä mäyräkoiran talvivaatteet löytyvät lumien sulaessa.

Tähtipölyä, kultaa ja yksisarvisia – The Wrecking Queens // GOLDEN


Räjähdän rakkaudesta ja ylpeydestä ja onnesta! En tajua kuinka ympärilläni voi olla niin lahjakkaita ja ihania ihmisiä, MUN IKIOMIA YSTÄVIÄ!

Nyt yhdet niistä on tehneet musavideon niille toisille, jotka ovat tehneet aivan saatanan hyvää musiikkia, jonka tahdissa vielä yksi tanssii taivaallisesti.

The Wreckin Queens – Golden. Videon on kuvannut ja ohjannut Annu Timonen ja Kerttu Malinen, videolla tanssii Sointu Pere. Olen niin tiloissa, etten pysty nyt sanomaan enempää.

Maailman parasta perjantaita, hyvästi. POKS!!!