Surkea sunnuntaipäivä

Pojat lähtivät aamupalan jälkeen kaupunkiin viettämään isänpäivää. Haahuilin kotona. Pyykkituvassa täyttä, liian kylmä kallioilla hengailuun. Teki mieli soittaa kaikille, mutta ajattelin häiritseväni kaikkien muiden isänpäivää. Soitin äidille.

Viime vuoden isänpäivää en oikein muista. Asuimme kyllä jo erillämme, mutta taidettiin silti viettää päivä perheenä. Eihän se juhla äideille kuulu, ellei olla kokonainen perhe.

Sytytin kynttilän oman isäni muistolle, ja annoin sen palaa äidin neuvosta sammuttamatta loppuun. Elämääni ei kuulu läheisesti enää yhtään isää tai isoisää. Ei omia, ei puolison, ei puolisoa. Ehkä isänpäivä saikin tuntua haikealta.

Isänpäivän ilta oli päivää kirkkaampi. Syötiin yhdessä niinkuin joka sunnuntai. Päivän murheet olivat poissa, edessä oli kasa naanleipää ja nepalilaista, vieressä pari kikattavaa poikaa ja niiden isä. Illallisen jälkeen oli ihana palata yksin kotiin, miettiä että kaikki on kyllä valtavan hyvin juuri näin.

Neljävuotiaat

Siskokset täyttivät viime viikolla neljä! Äiti tuli poikien seuraksi myöhäisten kuvausteni takia, ja koirat saivat viettää juhlapäivän toistensa seurassa. Ei tehty nakkikakkua, mutta muutama ylimääräinen herkkupala tarjoiltiin. Tytöt vaikuttivat tyytyväisiltä, molemmat ottivat uuden vuoden vastaan omassa elementissään.

Ne ovat niin erilaisia, tuntuvatkin eriltä! Manda on jämäkkä ja varma, siskonsa herkkä kuin perhonen. Molemmilla on sama valikoiva kuulo, mutta Manda malttaa käskyjä ehkä vähän paremmin. Muta haukkuu aina vaikka vain varmuudeksi ja tartuttaa metelöinnin myös siskoonsa. Molemmat viihtyvät lämpimässä sylissä tai peiton alla, mutta varsinainen vauva on Manda. Sen läheisyydenkipeys on johtanut kaikenlaisiin myönnytyksiin,  yöt kyllä nukumme nykyään taas omissa sängyissämme. Paitsi silloin kun pojat ovat minulla, kaivautuu Manda Eelin peiton alle.

Ruuan suhteen kumpikaan ei turhia nirsoile. Ulkona suu käy sitä tahtia, ettei koiranruokaa tarvitse kohta enää tarjoilla. Alas menee niin hanhenkakat kuin pupunpapanat, eikä se usein jää edes siihen. Kielisuudelmia vaihdetaan ulkoilun jälkeen harkiten.

Onnea mäyrämussukat. Tuokoon tuleva vuosi lisää viisautta ja vähemmän kakkaa. Sitä samaa minäkin toivon! :)

KUVAT DORIT SALUTSKIJ