Pääsiäinen peiton alla

Eipä tarvitse miettiä mitä tekisi pääsiäislomalla. Yksi hengittää raskaasti kuin Darth Vader, toisellakin nousi tänään korkea kuume. Influenssa B:tä ja streptokokkia olisi tarjolla, omaa vuoroani odotellen.

Viime yö meni valvoessa ja pihalla pakkasilmaa hengittäen, toivottavasti tänä yönä pelkästään peiton alla. Nämä ovat niitä harvoja hetkiä, kun saaressa asuminen pakottaa miettimään olotilat ennen lautan yöllistä taukoa. Täältä kun ei lähdetä taksilla noin vain päivystykseen. Nyt on tropit toivottavasti kohdillaan, kunpa taudit kohta helpottaisi.

Parempaa pääsiäislomaa sinne ruudun toiselle puolen. Menkää lauantaina Tavastialle katsomaan The Holya ja Eliaa, minäki menisin jos pääsisin. ❤

Sunnuntaikävely Suomenlinnan tunneleissa

En kyllästy kiertämään saaria. Tutut mukulakivitiet vievät vieläkin joskus uusiin paikkoihin, tunneleihin joissa en ole aiemmin käynyt.

Olen asunut Suomenlinnassa nyt kuusi vuotta. Vuosiin mahtuu valtavasti eri vaiheita, muttei kertaakaan kyllästymistä. Rantakallioille on valunut kyyneleitä niin ilosta kuin surusta, meri vieressä on aina helpottanut hengittämään.

Joskus jätän minäkin vielä merkkini kallioon. ”Dorit was here”, niinkuin teininä Kupittaanpuiston kiipeilytelineisiin.

Testissä taustahälyn poistavat langattomat nappikuulokkeet

Sain muutama viikko sitten testiin Sonyn uudet minipienet langattomat nappikulokkeet. Pääsin heti alkuun kokeilemaan niiden taustamelun peittävää taikaa lentokoneessa matkalla Berliiniin. Olin ladannut kuulokkeet ja niiden kopan täyteen virtaa, mutta Spotifysta unohdin ladata musaa offlineen. Puolentoista tunnin lennon veivasin kahden puhelimesta löytyneen biisin voimin, onneksi oli hyvät biisit.

En erityisemmin nauti lentomatkustamisesta. Käperryn mielelläni omiin ajatuksiini, luen kirjaa tai kaikkein mieluiten kuuntelen musiikkia. Kuulokkeet, jotka poistavat hurinan ja huudon ympäriltä, ovat omiaan juurikin julkisilla välineillä matkustamiseen. Äänenlaatu näissä Sonyn kuulokkeissa on megahyvä, ja musan kuuntelu pelkkää nautintoa.

Lento-, juna-, lautta ja ratikkareissujen lisäksi olen tykännyt kuulokkeista lenkillä. Ostin elämäni ensimmäiset talvijuoksuunkin soveltuvat lenkkarit, joista innostuneena olen hölkötellyt pieniä lenkkejä ympäri Suomenlinnaa. Piuhattomuus on tässäkin täyttä luksusta. Puhelin taskuun ja napit korviin, eikä yhtään johtoa niiden välillä! Napit pysyvät hyvin korvissa ja tuntuvat yllättävän mukavilta. Vaihdoin kuulokkeisiin pienimmät mahdolliset tulpat, jotka sopivat omaan korvaani parhaiten.

Muutaman miinuksen keksin näistä muuten lähes täydellisistä kuulokkeista. Ensimmäisenä miinuksena pieni viive. Musiikkia kuunnellessa siitä ei tietenkään ole haittaa mutta videoita katsellessa tökkii. Kuva ja ääni eivät osu kohdalleen, vaan ääni tulee hetken viiveellä. Leffat ja instastoriet jätän siis näillä katsomatta. Joskus tapahtuu myös pientä pätkimistä äänessä, mutta se on todella vähäistä ja harmitonta. Viimeisenä miinuksena pakollinen paha, eli se kun akku loppuu, eikä kotelossakaan ole enää virtaa. Aivan kuin turvamuuri oman ihanan kuplan ja todellisuuden välillä murtuisi, eikä suojaa saa ennen pistorasian löytymistä. Tosin tämäkin on melko harvinaista, sillä täyteenladattuna kuulokkeet toistavat musiikkia jopa yhdeksän tuntia pienillä välilatauksilla suojakotelosta.

Kaiken kaikkiaan aivan loistavat kuulokkeet. Kannan näitä aina mukana ja hukuttaudun omaan maailmaani matkalla paikasta toiseen.