Aihearkisto: Ruoka & Juoma

Vohveli-iltapala

,

Viimeisenä iltana ennen oman viikon loppumista sitä haluaa tehdä lapsille jotain erikoisen hyvää. Lettuja, vohveleita, pannaria, jotain.. Iltapalan jälkeen lukea kirjaa ääneen, olla jaloista solmussa ja rapsuttaa selkää. Viimeinen päivä on vastakohta sille ensimmäiselle, jona yleensä otetaan yhteen ja putsataan paineet pois. Viikko elää ja yleensä paranee aina loppua kohden, viikonlopun hitaat aamut, pelipäivät ja herkkupäivä on kultaa. 

Elän kahta erilaista elämää, ja nautin molemmista hulluna. Yhtä vohvelia ja lettuja tämä kevät. Jospa tällä fiiliksellä saisi ne muutamat mieltä painaneet asiat vielä hoidettua, monesti rästijuttujen loppuun saaminen vapauttaa moninkertaisesti energiaa.

Nämä vohvelit olivat vegaanisia, huijasin niistä terveellisempiä kolmanneksella härkäpapujauhoja. Sivuun kaurakermavaahtoa ja pakkasmansikoita, päälle vähän hunajaa / agavesiirappia. Maistui.

Vaihdoin Aitoon

,

Yhteistyössä Kaslink Aito

Kahvi on minulle enemmänkin nautintoaine, kuin piriste. Tykkään laadusta määrää enemmän, enkä yleensä juo kuin yhden kupin lattea aamuisin. Keittiössä pörisee kohta kymmenen vuotta vanha kahvikone, jonka  kaverina on käsin veivattava kahvimylly. Useamman kupin kanssa saisikin jo veivata kädet kipeiksi.

Kun kahvia juo nauttiakseen, ei ole aivan sama millaisia papuja tai mitä maitoa kupilliseensa käyttää. En ole kreisi kahvihifistelijä, mutta tiedän mistä itse pidän tai en pidä. Luomu lehmänmaidosta siirryin noin vuosi sitten kauramaitoon, ihastuin sen makuun nopeasti ja huomasin hyvät vaikutukset heti myös vatsassa.

Ja arvatkaa vaan, kuinka innostuin kuullessani kotimaisesta Aidosta!

Kasvipohjaisten tuotteiden kulutus kasvaa huimaa vauhtia. Itsekin käytin aikaisemmin maidon lisäksi jugurtteja ja ruokakermaa, jotka nykyään korvaan täysin kaurapohjaisilla. Maitotuotteiden käyttö on jäänyt meillä pelkkään juustoon, sillä kaiken muun on voinut valita mausta tinkimättä kasvipohjaisena.

Muutama viikko sitten kauppojen hyllyille ilmestyi kotimainen kaurajuoma nimeltään Aito.  Aito löytyy kylmähyllystä ja on kavereitaan huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Perinteisen Aito Kaurajuoman lisäksi saatavilla on ihana Aito Kaurajuoma Mustikka, sekä Aito Kauraruoka, joka toimii kokkailussa kerman tavoin. Molempia kaurajuomia saa sekä litran- että 250 ml korkillisissa pakkauksissa, jotka on megahelppo napata retkille mukaan.

Meillä makaronilaatikot, puurot ja korvapuustit valmistuvat nykyään siis Aidolla, koulun jälkeen välipalaksi vedetään mustikkakauraa ja illalla smoothiemarjat blendataan Aito Kaurajuomaan. Eikä tämä tietenkään ole jäämässä tähän. Tuoteperhe kasvaa ja vahvistuu, se tulee vastaamaan niin moniin toiveisiin kotimaisista kauratuotteista. Mahtavaa.

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Kappeli keskellä kaupunkia

,

Yhteistyössä Ravintola Kappeli

Siinä se on seissyt jo 150 vuotta, uljaasti keskellä kauneinta Espan puistoa, Havis Amandan vieressä, Kauppatorin kupeessa. Kappeli on tullut minulle kunnolla tutuksi vasta viitisen vuotta sitten, kun muutimme Suomenlinnaan ja lautta-aikataulut alkoivat määritellä kulkemista. Talvisin lautat kulkevat 40 minuutin välein, eikä omat aikataulut aina menneet yksiin lauttojen kanssa. Kappelin kahvilapuolesta tuli nopeasti tuttu ajanviettopaikka seuraavaa lauttaa odotellessa. Valitsin istumapaikaksi aina ikioman kulmapöydän, josta pystyi kuin salaa seuraamaan ravintolan muuta hulinaa. Joskus luin kirjaa ja myöhästyin seuraavastakin lautasta, söin salaatin jälkeen vielä pullankin. Ikkunaseinin ympäröity kulmasoppi oli kylmä kuin mikä, mutta silti niin ihana, että valitsin sen, tilasin kuumaa teetä ja kietouduin villahuiviin.

Omalla synttäriviikollani pöytä varattiinkin kolmelle ja teen sijan nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan kahden rakkaimman ystäväni kanssa. Olemme Annun ja Kertun kanssa tunteneet vuodesta 2005, jolloin aloitimme valokuvausopinnot samalla vuosikurssilla. Kahteentoista vuoteen on mahtunut opiskelun lisäksi rakastumisia, reissuja, lapsia ja eroja, mutta kaikkien elämänmuutosten keskellä me kolme olemme pysyneet kimpassa. Vaikka vanheneminen juuri nyt vähän jännittääkin, on ihanaa tehdä se näiden ihmisten seurassa.

Kerrankin minä olin paikalla ensimmäisenä. Yksi oli vatsavaivainen ja toisen mies selkävaivainen, saimme siis treffien toteutumiseen vielä pienen jännitysmomentin. Molemmat seuralaiseni saapuivat kuitenkin paikalle ja pääsimme kilistelemään kuohuvat ja tilaamaan ruokaa. Kappelissa on parhaillaan parsa-aika vuodesta, parsamenu kuulosti hyvältä sekin.

Valitsin kasvissyöjänä L. Onervan mukaan nimetyn kasvismenun viinisuosituksineen. Lihattoman valinnan lisäksi niin ikään huhtikuussa syntyneen kirjailija L. Onervan rohkeus olisi itsessään jo vaikuttanut valintaani, hän näet uskaltautui aikaansa kuulumattomalla tavalla asiomaan Kappelissa ilman kavaljeeria. Niin mekin nyt.

Ruoka oli loistavaa, joten taiteilin tapani mukaan lautaseen sydämen. Olen monesti miettinyt mahtaakohan kukaan huomata viestejäni ennen tiskikoneen tuomaa väistämätöntä tuhoa. Itseäni raapustukset ainakin hymyilyttävät tarjoilijan keräillessä astioita. Tällä kerralla sydän sai kaverikseen Kertun taiteileman hymynaaman.

Jälkiruoka oli taivaallista, olisin nuollut lautasen, jos olisin kehdannut. Jälkiruokaviinit taas kaadoin suun sijaan syliini. Sattuuhan sitä..

Pitkän illallisen jälkeen suuntasimme hetkeksi Helsingin yöhön, tavoitteena iloita ja nähdä ihmisiä Kallion kulmilla. Todellisuudessa istuimme omassa pienessä porukassamme, minä tyytyväisenä tolpan takana viimeiseen lauttaan asti.

Kiitos Kappeli ja ystävät, tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Terassilla tavataan!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ, KERTTU MALINEN, ANNU TIMONEN