On kai se muutos kaikille vaikeaa. Toisille vaan vähän enemmän. Jarru lyödään pohjaan aamupalalla, pukiessa, iltapesulla, riisuessa, sänkyyn kiivetessä ja ihan missä nyt vaan keksii olla hankala. Se ei myöskään huuda, se vaan loukkaantuu ja osaa todella ärsyttää. Pienempi kerää kehut reippaudesta ja nauttii saamastaan positiivisesta huomiosta, isompi kiukuttelee ja kiusaa.
Tiedänhän minä, että sillä itsellä on kurjin olla. Hetken sitä jaksaakin tsempata ja yrittää hyvän kautta, mutta aika pian lässytys loppuu ja huomaa ärjyvänsä. Eka viikko on kohta takana, luultavasti ensi viikko menee jo paljon kevyemmin.