Pääsiäinen peiton alla

Eipä tarvitse miettiä mitä tekisi pääsiäislomalla. Yksi hengittää raskaasti kuin Darth Vader, toisellakin nousi tänään korkea kuume. Influenssa B:tä ja streptokokkia olisi tarjolla, omaa vuoroani odotellen.

Viime yö meni valvoessa ja pihalla pakkasilmaa hengittäen, toivottavasti tänä yönä pelkästään peiton alla. Nämä ovat niitä harvoja hetkiä, kun saaressa asuminen pakottaa miettimään olotilat ennen lautan yöllistä taukoa. Täältä kun ei lähdetä taksilla noin vain päivystykseen. Nyt on tropit toivottavasti kohdillaan, kunpa taudit kohta helpottaisi.

Parempaa pääsiäislomaa sinne ruudun toiselle puolen. Menkää lauantaina Tavastialle katsomaan The Holya ja Eliaa, minäki menisin jos pääsisin. ❤

Sunnuntaikävely Suomenlinnan tunneleissa

En kyllästy kiertämään saaria. Tutut mukulakivitiet vievät vieläkin joskus uusiin paikkoihin, tunneleihin joissa en ole aiemmin käynyt.

Olen asunut Suomenlinnassa nyt kuusi vuotta. Vuosiin mahtuu valtavasti eri vaiheita, muttei kertaakaan kyllästymistä. Rantakallioille on valunut kyyneleitä niin ilosta kuin surusta, meri vieressä on aina helpottanut hengittämään.

Joskus jätän minäkin vielä merkkini kallioon. ”Dorit was here”, niinkuin teininä Kupittaanpuiston kiipeilytelineisiin.

Teetä ja sympatiaa

Viikonloppu alkoi ja elämä helpotti. Lähdettiin eilen poikien kanssa Altaalle uimaan. Tuntui että näennäiset huolet huuhtoutuivat viemäriin ja tilalle tuli lämpö ja raukeus. Avantoon en mennyt, vaikka uhosin. Aurinko laski ja tähdet tulivat esiin, uitiin niiden alla sulkemisaikaan saakka. Saunasta suoraan lautalle ja kotiin nukkumaan, unta ei tarvinnut odottaa.

Tänään saimme ystäviä yllätysvieraiksi. Ulkoiltiin ja nautittiin auringosta, käytiin Lelumuseossa teellä. Kotona hiilinaamiot ja hihittelyä, ystävien lähdettyä illallinen ja Avaran luonnon ihmeet.

Uuden kuun taika taitaa nostaa mielialaa. En pistä ollenkaan vastaan.