Tänä vuonna vietin ensimmäisen juhannuksen ilman lapsia. Pojat lähtivät isänsä kanssa serkkujen luokse ja mä pyörittelin mielessäni erilaisia vaihtoehtoja aaton menoista. Olisi ollut riennot Röykässä ja kokko Länsi-Mustalla, mutta päätinpä viime hetkellä jäädä yksin kotiin ja alkaa maalaushommiin!
Merellä aallot kohosivat vaahtopäiksi, minä poltin sisällä tuoksukynttilää, join inkivääribisseä ja maalasin lattiaa valkoiseksi. Koira oli Kakskerrassa ja mulla koko tyhjä talo ympärilläni, ei yhtäkään ruokittavaa suuta tai ulkoilutettavaa olentoa. Oli ihanaa.
Hioin ja maalasin, hikoilin ja hymyilin. Sain tehtyä rauhassa sen mitä olin pitkään suunnitellut. Aivan sama oliko juhannus tai joulu, ei tarvinnut pakata ainuttakaan pyyhettä tai lakanaa kassiin, en ollut lähdössä minnekään ja lähikaupasta sai kaiken mitä aattona tarvitsin.
Maalasin sellaisen välitilan, piti päättää maalaako itsensä olohuoneeseen vai eteis-keittiö akselille. Ensimmäisen kerroksen kuivumista odotin olkkarissa. Varustauduin juomalla ja toivoin ettei tule kova pissahätä. Toisen kerroksen odotin keittiössä, eikä siinä kuivumisessa tuntia pidempään mennyt. Kolmannen kerroksen vedin vielä aamulla ja siirryin pihalle odottamaan ystävää.
Juhannusta oli vielä paljon jäljellä, Stadin juhannus oli parhaimmillaan ja mulla naapurin soutuvene käytössä. Tehtiin pieni testi ystävän kanssa rantaviivan läheisyydessä ja varmistettiin ettei puuvene vuoda pahasti. Varmistuksen jälkeen uskalsin jatkaa yksin isommille vesille. 
Soudin Lonnaan juhannusfestareille. Vedin paatin hiekkarannalle ja sidoin puuhun. Sain Lonnalaisilta maailman lämpimimmän vastaanoton ja täydellisen selviytymiskorin saunaan. Kaikki tuntui kuin sadulta, tuijotin puusaunan lauteilta laineita ja kävin heittämässä talviturkin mereen. Join kylmän kaljan emalimukista ja olin valmis keikoille. 
DJ Ibusal veti viimeisiä biisejä terassilavalla, seuraavana makasiineilla esiintyi Shivan Dragn, jonka vuoksi olisin soutanut vaikka Tallinnaan. Keikka oli loistava kuten aina. Jammasin juhannushien pintaan, join ystävien kanssa juomat ja soudin takaisin kotisaareen. Ympärillä oli oranssi auringonlasku ja tyyntynyt meri, päässä aivan sekopäinen onni kaikesta. Lilluin omassa satamassa vielä hetken, hengitin ja tuijotin, ennen kun vedin veneen rantaan ja leijuin kotiin nukkumaan.
Näissä kuvissa on niin ihana tunnelma… Tiedän jo, että kun talven ankeus ahdistaa, niin näistä kuvista löydän voimia seuraavan kesän odotukseen.
Ihana kuulla! Tuijotellaan näitä yhdessä sit talvella
Mikä siinä onkin, että aina sun postaukset koskettaa jollain tapaa!
Voi, ihana kuulla! Kiitos tosi paljon!