Suomenlinnan LopUp -tapahtuma onnistui hienosti. Kävijöitä riitti kaikkiin tapahtumapaikkoihin, vaikka parinkymmenen asteen pakkanen sai taatusti osan tulijoista jäämään kotiin vällyjen alle. Niille jotka kuitenkin uskaltautuivat ulos, oli tarjolla harvinaisen kaunista katseltavaa.

Työhuoneellani pistäytyi tasaiseen tahtiin tuttuja ja tuntemattomia. Olin edellisenä päivänä saanut vihdoin muutaman suurennoksen seinälle ja ensimmäiset postikortit painatettua. Kaiken jätän aina viime tinkaan, mutta taidan toimia parhaiten paineen alla.. Näin ainakin uskottelen itselleni. 

Päivän ehdottomasti paras asia oli ensimmäinen ikioma esiintyjä, superlahjakas ystäväni Antti Pouta, joka soitti ja lauloi omaa, vielä julkaisematonta tuotantoaan työhuoneen yleisölle. Luojan kiitos Arttu saapui kameransa kanssa paikalle, sillä omat kuvani olivat aivan täpinästä tärähtäneitä.

Keikka oli ihana. Kuuntelin ja liikutuin, enkä ollut ainoa joka pyyhki silmäkulmiaan viimeisen biisin loputtua. Sen lisäksi, että tila on pieni ja intiimi, sai Antin ääni ja sanoitukset ihokarvat ilmaan. Jotkut asiat tunkeutuvat syvälle, ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Kiitos.

Levyä odotellessa. ❤

Kuvat: Arttu Kokkonen