Aika kuluu niin älyttömän nopeaa. Syksy tulee viikossa, lapsilta lähtee hampaat ja suuremman jalka on yht’äkkiä saman kokoinen kuin minun. Välillä ei pysy oikein mukana.
Huomaan päivittäin selailevani vanhoja kuvakansioita, palaavani kevyesti kuukausia taaksepäin. Yritän elää sen pienen hetken kesää vielä uudestaan, eikö se juuri vasta ollut? Miljoona asiaa piti tapahtua elokuussa kun pojat lopettavat loman, mutta kohta on lokakuu, eikä puoletkaan ole vielä tapahtunut. Onneksi ei oikeasti ole kiire, olisi vaan kiva.
Ihanat kuvat! Aika sais vähän useammin pysähdellä, on niitä hetkiä joissa vois ihan hyvin viipyä paljon pidempään!
Kiitos kaunis. Niinpä, joihinkin hetkiin voisi vaan pysähtyä..
Aivan ihania kuvia , elämää täynnä. Asuinympäristönne on niin upea ja sinä osaat siitä nauttia, kuvata muillekin nähtäväksi.
Eipä juuri tule kommentoitua kenenkään blogeja, joskus vaan täytyy..
Kiitos ja hyvää syksyä.
Ihan mieletön tuo ensimmäinen kuva. Onnelliset Melukylän lapset :)