Elokuun viimeinen

_MG_6582

Elokuun viimeinen viikonloppu ja hellät hyvästit kesälle. Keräännymme kolmessa sukupolvessa saareen, poltamme kokkoa ja ammumme veden ylle muutaman raketin. Lapset kasvavat vuosi vuodelta helpommin hallittaviksi, pienimpienkin vaippaikä on ohitettu ja potta kovassa käytössä.

Isommat saivat tällä reissulla oman pikkusaaren, johon kasattiin nuotio ja paistettiin yöpalamakkarat. Pieniä, tärkeitä juttuja. Eetu muistaa samat tapahtumat omasta lapsuudestaan.

_MG_6587 _MG_6588 _MG_6596

Iltaisin on hiljaista. Syksy näyttäytyy jo viilenevinä iltoina ja pilkkopimeinä öinä. Tuhansien tähtien lisäksi välkehtii mökin ympärille asetetut lyhdyt ja ulkotulet, takaterassilla palaa takka ja hyttyskarkottimet. Tapana on saunoa ja uida viimeiset uinnit ennen jäitä, mutta nyt oli jotenkin niin kylmä vesi, ettei meikäläistä saanut enää huijattua hommaan mukaan.

_MG_6601 _MG_6614_MG_6616_MG_6629

Tämän vuoden kokko oli Sinisalon veljesten käsialaa, eikä milloinkaan palanut loppuun asti. Ulkomuoto oli upea, mutta palavuus kehnohko. Jäi pohja ensi juhannuksen kokolle, ovat puut sitten kunnolla kuivia.

_MG_6615_MG_6630_MG_6622_MG_6636

Poikkesimme tulomatkalla leipomopuotiin ja nappasimme tuliaisiksi suloisen sydänleivän. Pojat käänsivät sen ympäri ja alkoivat kikattaa, hanurihan se siinä, tietenkin.

_MG_6632_MG_6673_MG_6666

Mökillä vietetyn ajan yksi tärkeimmistä asioista on uskomattoman hyvä ruoka. Menu on aina viimeisen päälle mietitty ja jokaista on ajateltu ihanasti. Ulkoilma saa kaikki nälkäiseksi, eikä mitään tarvitse heittää pois.

_MG_6687_MG_6610_MG_6698 _MG_6711

Saaressa on mielettömän hyvä olla. Kahden mökillä vietetyn yön jälkeen pää on vapaa paineista ja täynnä rakkautta. Ympärillä häärii elämän tärkeimmät ihmiset, jotka lukevat ajatukset jo ennen kun niistä muodostuu puhuttuja lauseita. Serkukset juoksevat ympäri mökkiä, keräävät ötököitä ja pelaavat ulkopelejä. Minecraft on (melkein) pyyhitty mielestä.

_MG_6701_MG_6719_MG_6715_MG_6700_MG_6720

Ensi vuonna aion pestä ja puunata tuon kanootin ja lähden tasapainottelemaan kaislikkoon. On kuulemma kiikkerä vehje, mutta sehän tuo hommaan vaan kaivattua haastetta! Lapset jätän rannalle, mutta Elämäni naisen kaappaan mukaan. Tarvitsen pelastajan. Jonkun, joka kiepauttaa minut takaisin pintaan. Ihan niin kuin aina ja kaikessa.

_MG_6709 _MG_6726_MG_6722 _MG_6734_MG_6742_MG_6729_MG_6740_MG_6738 _MG_6745

Kotiinlähdön hetkellä kassien määrä hämmentää. Veneen keulaan kootaan kasa reppuja ja ihmiset sylikkäin toistensa tuulensuojiksi. Mantereella odottaa arki ja pitkä ajomatka kotiin. Kaikki eivät mahdu samaan kyytiin, joten minä hyppään Onnibussiin ja saan kolme tuntia omaa aikaa kutoa ja kuunnella musiikkia. Nyt voi syksy tulla.

_MG_6751 _MG_6756 _MG_6764

8 kommenttia kirjoitukselle “Elokuun viimeinen

  1. Ihana teksti ja ihanat kuvat. Tuli ihan kyyneleet silmiin. Ja ikävä Mardua. Sua tietty kans, mut me pian onneksi nähdään!

Vastaa käyttäjälle Dorit Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *