Kyllä oli hämmentävää, kun ensin näki edes aika hyvin, ja sitten ei yht’äkkiä yhtään. Mereltä kuului sumutorvien sinfonia ja jään ryminä laivan keulaa vasten, mutta LAIVASTA EI NÄKYNYT VILAUSTAKAAN. Ei kertakaikkiaan mitään, vaikka se ajoi ohi ihan vierestä.
Sama sumu näytti olevan myös vastarannalla, siellä eräskin pitkähiuksinen kaunotar hymyili valloittavasti pää pilvissä. Lentosuukkoja meren yli, puspus!
Onpa ihana tunnelma! Pehmeä viltti ja kaakaota käteen kun sisälle pääsee! ps. kiva blogi ;)
http://kotiani.blogspot.fi
No juuri noin! Nyt alkoi tehdä mieli kaakaota..
Kiitos, kivaa kun tykkäät!